Minäkeskeisyys

Minä ja toiset

Kyllä, kaikki meistä on varmasti ajatellut työssään ainakin joitain asioita näistä; omaa selustaansa, identiteettiään, salaisuuksiaan, menneisyyttään, toiveitaan tai petollisuuttaankin.

Mikä minun rajani on, ettei joku tule ihon alle tai toiveenani saada jonkun ystävystymään kanssani.

Kun puhutaan minusta; minun mielipiteistäni toisia kohtaan, työtäni kohtaan ja siitä kuinka minä pystyn avautumaan tai salaamaan sen mitä sisälläni oikeasti liikkuu, olen usein hyvin varauksellinen.
Minäkeskeisyys ei suinkaan ole meille kaikille edes selvä ajatus. Emme tiedosta mitä oikeasti on minun etuni tai kohtaloni työyhteisössä.
Hyvin monet ihmiset luovat elämäänsä minuuden kautta, ajattelematta miten voisin olla me, meidän tiimi työpaikalla. Minun työni, teen sen niin kuin osaan. Minä vastaan vain oleelliseen (en ajattele, että oleellinen on usein juuri se mitä suojelen). Minä päätän ja minä osaan. Jos asia ei mene niinkuin minä haluan, niin ainakin kiukuttelen tai käyttäydyn nenäkkäästi. Minän suojeleminen on iso asia. 
Edellisessä kirjoituksessani otin ajatuksena miesten ja naisten erot työyhteisössä ja työnohjaustilanteissa. Tässä minäkeskeisyydessä nainen on usein se jäärä, mustasukkainen, hyökkäävä ja selän takana puhuja. Miehiä yhdistää mielestäni lojaalisuus enemmän, kuin minäkeskeisyys. 
Tosin nämä ovat vain minun kokemiani asioita työnohjaustilanteissa.
Seuraan esimerkiksi Hidasta elämää-blogia, jossa minäkeskeisyys on myöskin lukemisen arvoinen juttu.

Minäkeskeisyydestä on kirjoiteltu paljon ja mietitty onko se hyvä vai paha asia;

Väestöliitto on mm. todennut että yksilöllisessä kulttuurissa ihmisen identiteetti ja maailmankuva on minäkeskeinen.
Varhaiskasvatuksen teoriassa lapsen ajattelu on hvin minäkeskeinen.....siitä kasvetaan aikuisuuteen kasvatuksen kautta ja siinä on perheillä tässä yhteiskunnassa ja minäkeskeisessä maailmassa iso haaste.
Akatemiaprofessori Anne Kovalainen listaa kolme näkyvintä työelämää murtavaa tekijää, jotka ovat minäkeskeisyys, väliaikaisuus ja sitoutuneisuus. Anne Kovalainen johtaa Turun yliopistossa toimivaa Turun työtieteiden keskusta, joka on monitieteisen työhön liittyvän tutkimuksen, opetuksen, kehittämisen ja työelämäyhteistyön foorumi (Artikkeli on julkaistu Turun kauppakorkeakoulun Mercurius-sidosryhmälehden numerossa 3/2013).

Itsensä rakastaminen ei ole itserakkautta! Se että rakastan itseäni on, että otan vastuun kaikesta mitä tunnen, ajattelen ja teen.

Minä ja toiset työyhteisössä on aina haaste. Hyvin monenlaisia ihmisiä tekemässä samaa hyvää, tai ainakin niin tulisi olla. Minä, kuinka tulen toimeen muiden kanssa ja kuinka jaksan kaikkien erilaisuutta, on jokapäiväinen asennoitumisen paikka.
Meitä on koulutettu ja ohjattu työhön jota teemme. Meidän tulee myös osata vaatia mitä meille kuuluu. Tiimeissä, parityöskentelyssä, alaisena, ohjaajana, johtajana toimiminen vaati monenlaisia taitojamme itsemme ohjaamistaidoista, itseluottamuksesta, muiden huomioimisesta. En pidä ajatuksesta kotiminä ja työminä. Usein kuitenkin todellisuudessa asiat ovat niin. Meillä on oma työminämme johon sisältyy luonnollisestikin erilaisia tapoja ja toimintoja kuin kotona. Usein myös erilaista luonteenlujuutta, päätösten tekemistä ja suvaitsevaisuutta eri tavoin kuin kotona tai ystäviemme kanssa ollessamme. Näin voimme myös todeta, että meillä on monta roolia eri tilanteissa. Luonteemme, oppimme elämästä tai vaikka perheeltä saatu, sosiaalisuutemme tai vaikka joustavuutemme vaikuttavat minun ja muiden työskentelyyn työyhteisöissä.

Meidän ei kuitenkaan tule olla jotain aivan muuta kuin olemme. Luonteemme hioutuu muiden kanssa työskennellessämme. Kultainen keskitie, oman sisäisen ja salatun tiedon jakaminen on tärkeää yhteisöissä. Se ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi kertoa avoimesti kaikki asiat jotka henkilökohtaisessa elämässä on menossa tai ovat olleet historiaamme. Joustavan ja hyvän yhteistoiminnan saamme aikaan, kun annamme itsestämme siihen tilanteeseen ja työyhteisöön tarvittavat ja sopivat keinot, tavat ja toiminnan. Meidän tulisi myös osata ottaa toisten keinot, tavat ja toiminta mukaan työhön ja tutkia, kuinka voimme nämä asiat yhdistää, käyttää hyösyksi ja onnistuneeksi toiminnaksi.

Tiedostamatontamme tulee tässäkin asiassa puhutella yksin ja yhdessä työyhteisön kanssa. Hyvä johtaja osaa kuunnella ja napata käytöksemme perusteella oleellisia asioita, joilla tiimien ja työyhteisöjen toiminta rehevöityy kaikkia osapuolia koskevaksi, hyvin toimivaksi ja tuottavaski yksiköksi kaikkien yhteisvoimin. Yksin emme saavuta yhteisössä kuin hetkellistä onnistumisen tunnetta, vaan siihen tarvitaan minä ja sinä ja sinä......koko yhtälö.




                       "Ylpeinä me kuljemme
                         haavojamme peittelemättä
                         Nöyrinä me polvistumme
                         kun emme enää löydä, ymmärrä
                         Vahvoina me nostamme
                          pudonneet taakat
                         Heikkoina me tunnustamme
                         ettemme jaksa enää
                         Ylpeinä me näytämme
                         kasvomme kaikille"

                                         -Tommy Tabermann

Onko eroja miesten ja naisten työnohjauksessa?

Onko meissä mitään eroa työssämme?

Sukupuolisuus puhuttaa paljon työelämässä. Miehillä on paremmat palkat, raskaammat työt, kaikki huippuosaajat on miehiä. Ei se niin ole. Sukupuoleltamme voimme olla ketä hyvänsä, ei sillä ole merkitystä. Sillä on merkitys millaisen kasvatuksen olemme saaneet, missä ympäristössä ja kenen taholta. Ajalla ja paikallakin on tietenkin merkitystä. Vanhemmat työntekijät ja nuoremmat ovat kasvaneet hyvin erilaisissa olosuhteissa. Ajattelemmeko sitä, kun palkkaamme työvoimaa?

Jokaisen tulisi olla super. Nainen ei olevinaan kelpaa siihen tai tähän, mies ei taas sovi tähän...... syitä on monia ja asenteita myös. Jokaisessa ihmisessä on eroja. Onneksi emme ole samanlaisia! Mies on perheen pää, nainen hoitaa kodin? Tämä kyllä vieläkin pätee valitettavan tai ei valitettavan monessa kodissa. Meidän eromme on ainutlaatuista ja meidän tulisi oppia käyttämään sitä voimana, mahdollisuutena, värikkyytenä, lempeyttä tuovana, kurin pitävänä.....ei näiden vanhojen kaavojen kangistamina.

Työnohjauksissani miesten osallistujamäärä on pieni. Naisvaltaisuus näkyy edelleen. Miehiä kaivataan kasvatus ja hoitoalalle edelleen. On kieltämättä tilanteita, joissa tarvitaan jopa voimaa tai kuorma-autokorttia. Nämähän voi olla myös naisella? Eikö?

Tarvitaan myös hellyyttä, turvallista syliä, ruoanlaittotaitoja, kahvin keittäjää. Mies voi omata nämä tavat ja taidot siinä samassa kuin nainen.

Halusin tällä osoittaa sen, kuinka jakoa ei tarvita, eroja ei tarvita luetella, kumpaakaan osapuolta ei tarvitse ali-, tai yliarvioida.

Pojat kaipaavat miehen mallia. Tytöt ovat isän tyttöjä. Tytöt seuraavat äidin jalanjälkiä. Pojat haluavat pienenä jo autoja leikkikaluiksi. Tytöt leikkivät nukeilla. 

Tapoja, vanhoja uskomuksia, tiedostamattomia ohjautumia, vääristyneitä luuloja, aikuisen esimerkkejä. Me kasvattajina annamme tiedostamatonta ohjausta sekä tiedostettua ohjausta lapsillemme. Me teemme alustan. Me annamme eväät. Me ja ympäristö. Me ja ystävät. Me ja koulu. Me ja muut yhteisöt johon lapsi kuuluu tai jää ulkopuolelle. 

Oletan että tänä päivänä vanha kulttuuri kasvatuksesta on paljon muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kasvatus muokkaa meistä "miehiä" tai "naisia". Sellasia mihin me itse olemme valmiita ja suostumme.

Oma kokemukseni työnohjaustilanteissa on sekä miesten että naisten suhteen sama. Molemmat osapuolet keskustelevat yhtä aktiivisesti, tai ovat hiljaa yhtä aktiivisesti! Työpaikan kulttuurista tietenkin riippuen. Miesten sanomaa pohditaan yhtä aktiivisesti kuin naisten. Tasasuhteissa ollaan edes tämän edessä! Toki me esitämme asiat hieman erilaisessa valossa, peilautuen kasvatukseemme. Olen tavannut mahtavia miehiä ja naisia työnohjausurani aikana ja annan heille täysin tasa-arvoisen "käsittelyn" ohjauksessa. Me täydennämme toisiamme. Jos miesten on vaikeampaa kaivaa tiedostamatonta tietoa itsestään, niin se tasaantuu naisilla joissain muissa tilanteissa. Ollaan onnellisia siitä mitä ja ketä olemme, se riittää! Toivottavasti!

Kaikenlaisista ero-asetelmista tulisikin pyrkiä pois. Suhtautua jokaiseen ihmiseen yksilönä. Tiedostamaton löytyy meistä kaikista, niin myös jokaisesta työnohjauksesta.

                                             Rentun ruusutkin kukkii sovinnolla vieritysten

Irtiotto

Irtaudun - olen

Jokaisella meistä on työhistoriamme aikana lomia, lyhyempiä ja pidempiä. Loma voi olla esimerkiksi lakisääteinen, oma loma, opintovapaa (jos sitä nyt voi lomaksi sanoa, mutta irtiotto kuitenkin), vuorotteluvapaa. Olihan meillä lomat jo kouluaikanamme ja ennen sitäkin. Ihmiset jotka elävät työn ulkopuolella voivat myös lomailla tai tehdä erilaisia irtiottoja. Eläkeläiset samoin.

Irtiotto ei ole itsestäänselvyys, ei myöskään aina mahdollinen. Kuitenkin väitän ja toivon, että jokainen meistä ottaisi irtioton elämässään ainakin yhden kerran. Lyhyt loma ei välttämättä suo sinulle arjesta irtipäästämisen mahdollisuutta. Toiset voivat olla myös niin poikki, ettei pitkäkään loma vapauta heitä ajatuskierteestä, jonka liian kiire tai jokin muu häiriötekijä on saanut aikaan. Tällöin totaalinen irtiotto voi pelastaa esimerkiksi vakavalta sairastumiselta, jatkuvilta säryiltä tai univaikeuksilta.

Työnohjauksen kannalta pidemmät lomat ja vapaat ovat hyvin antoisia. Uusien näkemysten syntyminen itsessä ja työssä, unen tasaantuminen, hyvän olon saavuttaminen. Nämä seikat ja toki monet muutkin vaativat erilaisilta ihmisiltä eri ajan parantua, tasaantua, rauhoittua ja päästää irti kierteestä, jonka kenties tiukka työputki on saanut aikaan. Täytyy muistaa tässä yhteydessä myös sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudet tai jaksaminen työyhteisössä. Työnjohdon painostava kulttuuri tai liian raskaaksi käynyt työ. Ikääntyessämme alamme ehkä haaveilemaan muunlaisesta työstä tai opinnoista. Kenties myös elämäntilanne vaatii tarkastelua ja voimavaroja.
Näissä ja muissakin tilanteissa loman ottaminen esimerkiksi vuorotteluvapaan tai opiskeluvapaan mahdollisuutena on aivan loistava irtiotto.

Loman aikana meillä on mahdollisuus rentoutumisen ohella kuunnella, mitä meidän sisimmällä on asiaa. Moni meistä ei ole antanut lupaa itselleen kuunnella itseään. Tämä on tärkeää oman hyvinvointimme kannalta. Irtipäästäminen normaalista arjen pyörityksestä saattaa antaa meille suunnattoman paljon voimia jaksaa työssämme entistä paremmin. Voimia latautuu myös arkeen ja itsellesi. Oman itsensä vuoksi kannattaa tehdä hyvinvointiin liittyviä korjausliikkeitä tai mietintää mitä oikeasti haluaa isona.

Irtautuminen, pidempi loma, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyy sanoa itsensä irti työstä, avioliitosta, parisuhteesta tai asunnostaan. Vaan irtiotto mahdollistaa uuden suunnan etsimisessä, tilanteiden tarkastelussa tai lisä opintojen suorittamisessa.

Työnohjauksissa on useaan otteeseen pysähdytty tähän ongelmaan, etten voi tai uskalla. Ettei ole mahdollista rahan tai työtehtävän vuoksi olla pidemmällä lomalla. Järkevä työnantaja kyllä ymmärtää tämän asian hyvät puolet. Uskallus ja heittäytyminen puuttuu. Ihmiset ovat aivan rikkinäisinä uupumuksesta tai keljutuksesta, eivätkä he osaa nähdä eteenpäin. Hyvä työnohjaaja on kullan arvoisessa asemassa näissä tilanteissa näyttääkseen ja ohjatakseen erilaisin harjoittein ryhmässä tai yksilöohjauksessa suuntaa hyvinvointiin ja jaksamiseen. Työnohjaushan on myös ohjaamista ihmistä uuteen työtehtäväänkin, ulos noidankehästä. Työnohjauksessa myös voi saada itselleen vahvuutta ja rohkeutta keskustella ja avata jaksamis-ongelmaa.

Kuka meistä huolehtii, jos me ei itse sitä tehdä? Kuka tulee sanomaan hyviä sanoja ja kannustaa, jos työyhteisö ei ole sen kaltainen? Kuka muu voi vaikuttaa? Perhe, omaiset, ystävät, hyvä työyhteisö meidän itsemme lisäksi. Kaikilla ei ole näitä tukipilareita, ja silloin työyhteisö ja työnohjaaja ovat ainoat ihmiset, jotka voivat auttaa uupumuksen ehkäisyssä.

Haluan henkilökohtaisen kokemukseni kautta teitä kannustaa oman itsenne vuoksi ottamaan askel irtiottoon!


                                             Kippis ja hörps elämälle!
                             

Työhön takaisin palaamista ei tarvitse tai kannata jännittää! Siihen auttaa monenlaiset asiat; suhtautumisesi on muuttunut ja työyhteisö auttaa uusissa asioissa sekä toimissa. Ainahan uusi jännittää, mutta siinä on myös se elämän nautinto oikeanlaisena edessäsi.
Voit kiittää itseäsi, että annoit mahdollisuuden ja työyhteisösi kiittää sinua, että palaat entistä vahvempana. Näillä keinoin saamme myös työyhteisöissä muutosta aikaan tuuraajien suhteen. He ovat usein pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin työn ulkopuolella sillä hetkellä olevia. Heidän työhön pääsy on uskomattoman upea asia meidän yhteiskunnassamme, jossa työttömyys on todella suuri ongelma. Suvaitsevaisuus ja kärsivällisyys onkin työyhteisöjen päättäjien tämän ajan haaste, muiden haasteiden joukossa.
Kannustan myös teitä päättäjät sekä työnantajat puhumaan tämän asian puolesta työyhteisöissä, antamaan siimaa, jotta leija voi lentää hetkeksi kauemmaksi. Tuoden sieltä sitten tuliaisia tullessaan. Uuden työvoiman palkkaaminen pidempien lomien ajaksi voi olla koko työyhteisöä positiivisesti ravistava seikka.
Annetaan työnohjauksissakin tulla omat toiveet ja haaveet rohkeasti esille sieltä syövereistämme. Yhdessä teemme sitten onnellisen irtioton työstämme.


                       

Ilmaisun ihme

Myötämieli - myötätuuli

Suomalainen hautoo usein mielessään erilaisia tunteita ja ajatuksia työpaikalla ja työyhteisöstään. Me pidättelemme tunteitamme ja jupisemme selän takana, kuinka se ja tämä tekee asiat mielestäni väärin tai tuo ihminen ärsyttää minua hurjasti. Tiedostamattamme aiheutamme tällä itsellemme lisää negatiivista painetta työtämme kohtaan. Piilotettu ja väärällä tavalla kanavoitu kauna syö yksilön ja työyhteisön voimia. Tunteet, joita et ilmaise, vääntyvät herkästi kiusaamiseksi ja nokkimiseksi.

Suomalaisissa työpaikoissa ollaan todella varovaisia tunteiden ilmaisussa ja omassa käyttäytymisessä. Tarvitsemme luvan, että tunteistamme voi puhua. Varsinkin miesvaltaisessa työyhteisössä tunteilua pidetään pehmoiluna ja pelätään, että jos joku ilmaisee tunteitaan, sitä pitää alkaa hoitaa, sanoo psykoterapeutti Airi Pyykkö. Työpaikalla ollaan kokonaisina ihmisinä. Täydellinen ihminen ei ole virheetön vaan jossa näkyy monenlaisten tunteiden vivahteet. Hän näyttää sekä ilonsa että pettymyksensä ( Voi Hyvin 2005).

Me olemme pälättäjiä, vastarannan kiiskijä, murjottajia, tornadoja, tulivuoria. Kun työyhteisö on toimiva, silloin kaikki mahtuvat hyvin joukkoon. Jokainen näyttää päivän kuluessa itsestään aina jotain hyvää, ettei hänestä ole mahdotonta pitää työkaverina. Tunteet liikuttaa energiaa. Joskus on niitä tilanteita, että työkaverin sanat satuttaa. Silloin me uimme liiveihimme, piiloon tai puolustaudumme leijonan lailla. Toki kaikkea muutakin näiden kahden toimintatavan väliin mahtuu. Tuolloin joukkoon mahtumisessa onkin ongelmia.

Työpaikan viikkopalaverissa kolme sokeaa miestä istuu elefantin ympärillä. Yksi etsii otetta hännästä, toinen kärsästä ja kolmas jalasta - eikä mistään tule mitään. Häntä ei ole koko totuus elefantista, ei ole kärsäkään, jalasta nyt puhumattakaan. Mutta miten päästään itse asiaan? Onko mahdollista, että hankalissa tilanteissa käskemisen ja käsketyksi tulemisen sijasta kuulisimme ja tulisimme kuulluksi? Että oikeassa olemisen sijasta haluaisimme oppia?
Miten? - Kuuntelemalla toisia, vastaa turkulainen emeritusprofessori ja työyhteisökouluttaja Jorma Heikkilä.
Monet työyhteisösovittelijat, työnohjaajat, toimitusjohtajat uskovat avoimeen dialogiin, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Esimerkkinä Heikkilän neuvot avoimeen dialogiin ovat;

• Heittäydy avoimeen prosessiin aja anna asioiden tapahtua.
• Älä tarjoa toisille omaa valmista maailmaasi.
• Lykkää kritiikkiä tuonnemmaksi, jotta voit olla avoin kaikelle kuulemallesi.
• Rentoudu, rauhoitu ja vapauta mielesi: sinulla ei ole mitään menetettävää.
• Älä vertaile itseäsi muihin.
• Älä väittele, älä intä.
• Arvosta jokaisen omaa ääntä, omaasikin.
• Älä kilpaile, puolustele tai puolustaudu.
• Voit olla tietämätön ja ihmetellä myös omia itsestäänselvyyksiäsi.
• Älä mitätöi tai vähättele toisia.
• Älä pyri tietämään tai olemaan aina oikeassa.

             - Jorma Heikkilä-

Näistä mainituista kohdista allekirjoitan jokaisen. Ilmaisun ihmeenä ei tarvitse olla iso asia, suuri uutinen, mieletön ahaa-elämys. Itse olen kokenut esimerkiksi sen, että puhun helposti toisen päälle (lyttään), olen nuorempana vertaillut itseäni muihin liian usein (alistun), väittelen mielelläni (olenko mukamas oikeassa), olen ollut luja puolustelemaan itseäni (onko pelko asunut minussa).
Toivoen, olen oppinut ikäni kuluessa! Kasvanut, kouliintunut, oppinut nöyryyttä ja viisastunut.

Ilmaisun ihmeenä voisimme ajatella tällaistakin tapahtumaa; "Matti ei ikinä korjaa omia jälkiään työpaikan lepohuoneen pöydältä!" Minua raivostuttaa suunnattomasti, kihisen kiukusta. Kun lakkaan puhisemasta vain itsekseni, ja kerron harmitukseni Matille. Matti saattaa sanoa: "En tiennyt, että minun täytyy korjata tavarat pöydältä, koska seuraava tulee siihen kohta syömään." Riidoissa on usein kysymys siitä, että olemme ymmärtäneet asiat väärin ja ettemme keskustele sitä asiaa. Tunteet työpaikalla ei merkkaa tunteiden mielivaltaa! Ei kiukunpuuskia tai koston kierteitä, vaan rauhallista hetkeä kuulla, mitä itselle että toiselle kuuluu. On vaan niin helppoa laittaa kiireen piikkiin, ettei tunteista ehdi puhua! Puhukaa, alussa tietenkin varoen, mutta kun puhe on avattu, se soljuu ja auttaa meitä ja teitä työyhteisöissä. Työnohjauksessa puhuminen on kultaakin arvokkaampi työkalu.
Sinun ei tarvitse kertoa "kaikkea tai kaikkia asioita", vaan niitä mitkä oleellisesti liittyvät työhön ja sinuun.

Kysynkin, tuoko ilmaisun ihme ja myötätuuli sinulle työhösi hehkua?

Tartu unelmiisi! Ota oma ihmeesi käyttöön, se ei kulu. Löydä lapsi sisältäsi, se ei valehtele eikä loukkaa. Opi ottamaan itsellesi omaa aikaa ja nauti siitä. Joillekin se voi olla kävely kotipihalla kuunnellen linnun laulua tai tuulen huminaa. Toiselle taas lasten kanssa riehumista. Se mikä sinusta itsestäsi tuntuu ilmaisun kannalta läheisimmältä tai tärkeämmältä, valitse se. Soita kitaraa tai hyräile, piirrä tai täytä vaikka ristikoita. Kunhan saat sen voiman takaisin, jonka olit sinä päivänä menettänyt. Tai saat hyvän mielen, päivän hyvien onnistumisien myötä! Olet ainutlaatuinen, nauti siitä. Näin saat hehkua elämääsi ja sitä on helppoa lisätä.

Kun työpaikalla on kaikki hyvin, hehkuta.
Värikkäät työkaverit!
Mielenkiintoinen työ!
Hauskat jutut!
Oikeudenmukainen esimies!

Kun jokin asia on huonosti, korjaa.
Kolkuta, kysy mikä on.
Puhu siitä, mikä on hyvin.
Kehu kaveria.

Kun mikään ei ole hyvin.
Jos sieltä ei löydy vikaa,  vaadi muutosta.


.

                                       "Kuinka monesta oksasta tämäkin mänty tunnetaan?"

Hiljainen tieto meissä

Mikä hiljainen tieto?

Hiljainen tieto ei ole useinkaan sanallista eikä huomion kohteena olevaa tietoa. Se on hyvin henkilökohtaista, kuten kehon ja kokemuksen tietoa, jota on vaikeaa jakaa toisille. Se voi sisältää jonkin taidon, esimerkiksi informaatiotulvan kuinka ommellaan mekko. Tätä ei ole helppoa selostaa puheella ja kädestä pitäen näyttäminenkin on vaikeaa. Käsitteen on luonut alun perin filosofi Michael Polanyi. Taustalla on ajatus, että tiedämme enemmän kuin osaamme ääneen puhua. tekijä ei aina osaa puhua ratkaisuistaan eikä myöskään kuvata niiden perusteita toisille ihmisille. Hiljaisen tiedon käsitteen suomalaiseen keskusteluun on tuonut Hannele Koivunen teoksessaan Hiljainen tieto (1997), jossa hän käänsi englannin tacit knowledge- käsitteen tällä tavoin. Koivunen sisällyttää hiljaiseen tietoon kaiken sen geneettisen, ruumiillisen, intuitiivisen, myyttisen, arkkityyppisen ja kokemusperäisen tiedon, jota ihmisellä on, vaikka sitä ei voi ilmaista sanallisesti (Wikipedia).

Hiljainen tieto on osa tiedostamatonta tietoa, sen ydin, tai sen kuori - miten kukakin sen käsittää, työstää, tavoittaa tai osaa hallita. Hiljainen tieto meissä on eri elämänvaiheissa erilaista, kehityksestämme riippuen, työstä riippuen tai elämäntilanteistamme riippuen. Keräämme hiljaista tietoa elämämme ajan eri aloilta. Aina tämä ei ole tiedostettua. Taito ottaa tämä käyttöön tulee kokemuksemme kautta. Hiljaisen tiedon voi myös stressi, tai kohtalokas tapahtuma "räjäyttää" esille. Näissä samoissa tilanteissa se voi kuitenkin myös kätkeytyä entistä syvemmälle.

Lukiessani Leila Simosen kirjaa Loisto, ajattelin että sillä on todella oikea nimi! Kirja on mahtava "innoitus" hyvään ja positiiviseen ymmärrykseen, havahtumiseen kuinka syvällä pakko-tilanteissa me ollaan tänä päivänä yhteiskuntamme tilanteen vuoksi. Kirjassa esimerkiksi Hannele Koivunen on tuonut keskusteluun käsiteen hiljaisesta tiedosta. Kun joku istuu työhuoneessaan vain pohtimassa sen sijaan, että "tekisi jotain tuottavaa" on vaikeaa mieltää hänen kasvattavan hiljaisia taitojaan. Usein ongelmien ratkaiseminen edellyttää, että pysähdymme ja meditoimme. Kiireessä uudet ajatukset ovat vaikeita. Vaikka kehitämme kognitiivista tietoa kursseilla tai koulutuksissa, hiljainen tieto ei silloin kehity. Moni yritys unohtaa tämän suunnitellessaan koulutusohjelmia. Tänä päivänä menestyvä yritys tarvitsee eheitä, voimaantuneita ihmisiä, ja eheys kasvaa vain pohdiskelun ja hiljaisuuden avulla. Yritykset voisivatkin risteilyjen sijaan suunnata tyky-päivät hiljaisuuden opettamiseen ja sen tuomaan voimaan.
Maailmassamme on tällä hetkellä tietotulva, joka on paradoksi, jolloin me etsimme selkotiedon ohella hiljaista tietoa, elämän viisautta ja ymmärrystä. Sähköinen viestintä ja "smooltook" ei lisää viisautta tai erilaisuuden ymmärtämistä. Hiljainen tieto on meidän henkinen pääomamme, se kirkastuu ja kasvaa ajan kuluessa, opin kuluessa ja se on meidän osaamisemme ydin. Hiljaisen tiedon Valtatie on informaatioähkyn- ja sälän vastavoimaa. Sitä voi kuvata sisäisenä puheena, mielen liikahduksilla, oivaltamisilla sekä mielen maailman elämyksillä.
Monet meistä hakeutuvatkin vapaa-ajallamme luonnon helmaan, mökeille onkimaan tai istumaan laiturille, marjastamaan tai vaan vetämään verkkarit jalkaan. Suomalainen saunaperinne tai pilkillä istuminen ovat myös oivallisia hiljaisen tiedon äärellä olo hetkiä! Silloin hiljainen tieto ikään kuin valuu ihmiseen, kun on kaksin itsensä kanssa.
Olemisen tilassa aika pysähtyy, sielu lepää (niin kuin sanotaankin). Oleminen parantaa meitä, antaa tilaa ajatuksille ja tunteille, aisteille sekä fantasioille. Hiljainen tieto on luovuuden pari ja edellytys. Ilman hiljaista tietoa yhteiskuntamme on vain tyhjä tasku, koska vain kova ja pehmeä tieto yhdessä luo jotain uutta! (Simonen 2000).

Me jokainen omaamme sellaisia taitoja, valmiuksia ja osaamista, joita emme tunnista itsessämme.  Työpaikalla syntyvät pelot ja ahdistuneisuus vaikuttavat suorituksiin ja lamauttavat meidät. Osa meistä reagoi kiperiin tilanteisiin jännittämällä, toiset taas alkavat käyttäytyä aggressiivisesti, kokevat stressiä ja sairastuvat. Meidän tulisi saada tarpeeksi tukea ja ymmärrystä työyhteisöissämme, että hiljaisetkin uran uurtajat huomioitaisiin. Meillä kaikilla on heikkoja ja vahvoja osa-alueita. Taidokas työnjohto osaa hyödyntää nämä asiat. Nostaa esiin hiljaista tietoa vaikkapa rauhallisilla keskusteluilla tiimeissä tai työnantajan kanssa. Monella meistä on voimaantumisen esteitä, joita tulisi purkaa. Nämä asiat eivät purkaudu kiireessä ja paineessa. Työntekijää tulee arvostaa, kiittää ja kunnioittaa hänen työpanostaan. Tämä valitettavasti tuntuu melko absurdilta tässä yhteiskunnassa.

Kun organisaatiot käsitetään kulttuurina, humanistisuus valaisee organisaatiota. Humaanisuus antaa meille rohkeutta kohdata organisaation jäsenet täydellisinä ihmisolentoina roolien sijaan. Kulttuuripainotteisen lähestymistavan ansiosta ihmisiä kohdellaan moniulotteisina persoonina mieluummin kuin mekanistisen systeemin osakomponenttina. (Alen ja Kraft 1982.)

Tämä ymmärrys tulisi olla kaikilla aloilla työnjohdossa sekä työympäristössä kokonaisuudessaan!

Tutki hiljaista tietoa itsessäsi rauhoittumalla ja kuuntelemalla sisintäsi mitä se sinulle kertoo. Tutki sitä tapaa, miten suhtaudut erilaisiin tilanteisiin ja työkavereihin. Luota omaan viisauteesi ja ota se rohkeasti käyttöösi. Älä pelkää vastarintaa tai epäilyjä. Ole oma itsesi, vaikka työ ahdistaisikin. Nauti hyvästä työyhteisöstä täysin rinnoin. Vaadi hyvää työnohjausta!
Ota tietosi kokonaisuudessaan käyttöösi!

                              
                                                             Mihin jäljet sinua vie?

Kilpikonnia ja rapuja metaforinamme

 

Kilvet kotinamme / Metaforat käytössämme

Niin kuin kilvelliset eläimet, suojaudumme samoin tavoin kuoriimme kilpiemme alle!
Kilpi suojaa keskusteluilta, palautteilta, surulta ja epäonnelta. Kilven alle mennään usein, kun tunnemme itsemme epävarmoiksi, pelokkaiksi tai häpeämme jotain. Kilpi suojelee tunteittemme näyttämisen sekä tiedostamattomien asioiden pulpauttamamien hämmennystilojen esille tuomisen. Hyvä kilpi - paha kilpi?
Käytän tätä kilpeä metaforana, koska se on todella silmin nähtävää useammalla työpaikalla. Metaforan eli kielikuvan käytöstä, esimerkiksi (Alhainen - Kansanaho - Ahtiainen - Kangas - Soini - Soininen 2011), puhuvat kirjassa; työnohjauksen käsikirja, sivulla 74 metaforat työn kuvaajana.  Kielikuvilla on työnohjauksessa helppo ajautua sisemmälle tiedostomattomaan, kuvaamalla vaikka työpäivää; "työpäiväni oli pitkä kuin Niili ja tänään kuljettiin ilman valoja." Metaforat herättävät paljon erilaisia ajatuksia, muistoja, tunteita sekä mielikuvia. Ne ovat sisällöltään monitahoisia tulkittavia. Työstämällä metaforia yksilö-, tai ryhmätyönohjauksissa saamme yhteistä kokemuspohjaa, joka avaa syvempiä ja laajempia merkityksiä, kuin että jutusteltaisiin muuten vain. Metaforat tuovat usein näkyville piilossa, kilven alla olevia näkökulmia- ja kantoja työelämästä.
Työnohjaajalla on tällöin upea tilaisuus tutkia tiedostamatonta kysymällä vaikka; " Mitä tämä metafora kertoo työpäivästäsi?" Tai; "Jos tuon metaforan elementit osaisivat puhua, mitä ne sanoisivat sinulle?" Tätä asiaa ryhmätyönohjauksessa voi vielä hyödyntää, kysymällä muilta ryhmän jäseniltä mitä mielipiteitä heille nousee tästä asiasta. Eteenpäin pohtimalla, voi tulla aivan uusia näkökantoja metaforan käyttäjälle. Työnohjaajan on silloin helppo ohjata keskustelua kohti muutosta.
Eteenpäin ohjaamisessa työnohjaaja voisi kysyä esimerkiksi; "Mikä metafora voisi kuvata tilannetta, jolloin työ sujuu?" Sekä "Miltä työ tuntuisi uuden metaforan puitteissa?"

Käytän itse paljon metaforia normaalissa keskustelussa ystävien kanssa, huumori on silloin esillä. Mutta aivan samoin niitä käytetään estettäessä keskustelua menemästä liian syvälle ja todelliselle tasolle. Kuvailemme omia taitojamme tai työyhteisöämme, työkavereitamme ja olosuhteitamme helposti kielikuvin. Onko se helpompaa näin, vai pelleilemmekö vakavalla asialla? Emmekö voi ottaa oikeita sanoja käyttöön, pelkojemme tai tiedostamattomien pelkojemme vuoksi?
Kilpikonna tai rapu piiloutuu kuoreensa heti vaaran uhattua. Näinhän mekin melkein aina teemme. Eikö se ole aivan luonnollinen keino? Kilvet voivat olla eri värisiä, eri paksuisia, eri näköisiä tai eri kokoisia. Jotkut kilvet päästävät läpi hieman päivänvaloa, toiset taas eivät. Toiset kilvet näyttävät päivänvalossa aivan eri värisiltä kuin hämärän tullen. Kilpi voi myös olla niin kova, että se kolisee kieriessään eteen tai taakse. Mieti mitä tämä mielestäsi tarkoittaa? Tähän me jokainen vastaamme omalla tavallamme, ja mikään tapa ei ole väärä.

Lastenkirjoissa törmäämme koko ajan kielikuviin esimerkkinä vaikka Muumit; " On jo myöhäinen iltapäivä. Usvaharsot ovat alkaneet leikitellä puitten välissä ja Muumipeikon ympärillä olevista lehvistöistä kuuluu sipinää ja supinaa." Voimmekin todeta, että muumipeikko pelkää pimeää ja kuvittelee jo mielessään kaikenlaista. Hän haluaa pian kotiin turvaan.
Voimme todeta, että tenttikirjoista romaaneihin, kirjoitukset sisältävät erilaisia metaforia. Olemme leikitelleet jo lapsina kielikuvien kanssa, miksi emme leikittelisi niillä opinnoissamme tai työssämme? Olemme tottuneet pakenemaan niiden taakse tai käyttämään niitä huumorissamme sekä rikkautena myös kielessämme.
Mitäs sitten, kun ne otetaankin käyttöön työnohjauksessa? Huijataanko asiakasta kertomaan syviä asioitaan kielikuvilla, jolloin hän ei ajattele liikaa ja paljastaakin yllättäen (itselleen myös) asioita, joita on tarkkaan kilpensä alla suojellut. Ei huijata! Tämä on hieno taito työnohjaajalla. Työnohjaus voi näin muuttua aivan eri asteelle ja auttaa asiakasta/asiakkaita ongelmista eteenpäin. Valo on sallittua tunnelin päässä, toivottua suorastaan! Minulla itselläni on luonnollinen kielenkääntökone metaforia varten :) Onko sinulla?

Kielikuvat käyttöön ja hyvää alkavaa viikkoa!

Harjoitteita jokaiselle

Kokeile jotakin harjoitetta ja tunnustele miltä tuntuu!

Maalaaminen (piirtäminen);

Ota itsellesi paperia, maalauskangasta tai jotain vastaavaa, johon voit tehdä harjoitteen.
Valitse kynät, tussit, liidut, vesivärit, sormivärit, mitkä sinulta löytyy.
Rauhallinen paikka on myös eduksi.

Harjoite 1. "Läheisyyskartta";
Piirrä itsesi, ympyrä paperin keskelle. Mieti sitten, kuinka lähellä tietyt ihmiset ovat elämässäsi. Piirrä jokainen ihminen, joka on sinulle tällä hetkellä tärkeä, niille etäisyyksille ympyröihin, kuinka koet heidät läheisyytenä itseäsi kohtaan tällä hetkellä. Pallot voivat tietenkin olla myös osittain limittäin, sisäkkäin. Muista myös työtoverisi, missä he sijaitsevat? Kuinka kaukana sinusta nämä pallot ovat, vai onko niitä palloja kartallasi tällä hetkellä ollenkaan.
Tutki karttaasi, mieti onko näin? Jos haluat muutoksia joidenkin henkilöiden kohdalle, mieti mitä tulisi tehdä sen eteen?
Harjoite kannattaa tehdä elämän varrella aika ajoin.

Harjoite 2. "Maalaan työyhteisöni"
Maalaa, piirrä työyhteisösi. Työskentele juuri sinulle sopivalla ja miellyttävällä tavallasi. Sormin, kynällä piirtäen tai vain värejä, kunhan itse tiedät mitä mikäkin kohta työssä tarkoittaa. Näköinen ei tarvitse olla!
Tulkitse itsellesi eri paperille kertomus mitä ja ketä kuvassa on. Mieti värien merkitystä. Liitä vaikka paperi sitten itsellesi muistoksi niitillä työhön kiinni. Nousiko tässä sinulle ahaa elämyksiä? Toivotko uudistuksia, nousiko se esille? Miltä tuntui tehdä harjoite, ahdistiko, teitkö nopeasti alta pois, tarkasti, miettien....? Kirjoita tunne myös paperille muistiin.
Tätä harjoitetta voidaan käyttää pohjana useasti eri tilanteissa.

Harjoite 3. "Hyvinvointi-jana"
Piirrä jana 0-10. Mieti missä kohtaa sinun hyvinvointisi on tänään. Missä se oli eilen tai viikko sitten? Missä se on viikon päästä, merkkaa itsellesi janapäiväkirja. Tutkiskele muitakin asioita samanlaisen janan avulla. Janan nimihän voi olla vaikka; onnistumiseni.

Harjoite 4. "Voimakukkanen"
Maalaa tai piirrä kukka jossa on ainakin 6 suurta terälehteä.
Mieti jokaiseen terälehteen sinulle voimaa tuova asia. Kirjoita jokaiseen terälehteen tärkeimmät seikat. Säilytä kukka ja tee aika-ajoin harjoite uudelleen.



Mielikuva-harjoitteet;

Harjoite 5.  "Rauhoitun itseeni"
Istu hyvään asentoon selkänojalliseen tuoliin, niin että olet siinä mahdollisimman rennosti. Poista muu hälinä ajatuksella, ei haittaa minua, ympäriltäsi jos on tarpeen. Sulje silmäsi kevyesti ja kuuntele omaa hengitystäsi. Hengitys tasaantuu ja syvenee, rauhoittuu. Ajattele itsesi johonkin ihanaan paikkaan, jossa sinun on helppo rentoutua. Katsele sisäisin silmin tuota paikkaa, tuoksuttele tuoksuja, tunne lämpö/viileys/tuuli/kosketus......jne. Vain sinä itse tiedät missä se paikka on sinun mielessäsi. Nauti olostasi noin 5-7 minuuttia, jonka jälkeen avaat silmäsi rauhassa ja istut tuolillasi, vähän virvoitat itseäsi ja tunnet, kuinka pienikin hetki voi antaa ison tuokion.
Mielikuvaharjoitteista ei kannata heti tyrmääntyä, jos ei ole pystynyt ajattelemaan mielessään paikkaa tai jotain siellä olevaa. Riittää että rauhoitut. On aivan oikein tuntea näitä asioita monella eri tavalla, jotka ovat aivan oikein. Jos menet aivan hupsis sekaisin ja sinun on vaikeaa herätä sieltä tunteista tähän hetkeen, on tärkeää että et tee harjoitetta yksin, vaan että sinulla on joku, joka kellottaa ja herättelee sinut tähän totuuteen tietyn ajan (esimerkiksi 4-7min. kuluttua).
Kun tarvitset voimia, kokeile!

Harjoite 6.  "Hyvä mieli"
Aivan kuin edellä; hyvä asento, rauhallinen paikka. Sulje silmäsi kevyesti. Ala muistelemaan ihania asioita, joita on elämässäsi tai joita toivot elämääsi. Koeta nostaa ihania asioita muutama aivan toden tuntuisiksi tälle hetkelle. Tutki miten hyvä mieli virtaa sinuun. Anna sen valloittaa sinut. Tunnustele, missä kohtaa kehossa tunne erityisesti tuntuu ja millaisena. Nauti tuosta hyvän mielen tunteestasi, koska se on nyt todellista! Samoin keinoin tunnustelet tuolia takapuolesi alla ja palaat siihen täysin ajatuksistasi, tunnet että istut tuolissasi ja olet hereillä tässä hetkessä.
Kun olet huonolla tuulella, kokeile tätä!

Harjoite 7.  "Apua kiireiseen mieleen"
Hae rauhallinen paikka. Rentoudu hyvään asentoon, sulje silmät. Ajattele itsesi jonnekin lämpöiseen, hiljaiseen paikkaan. Kuuntele hiljaisuutta ja kuvittele se hiljaisuus juuri sinulle sopivaksi. Oleskele tuossa hiljaisuuden tilassa ja anna mieleesi tulla ajatuksia ja anna niiden mennä pois. Rauhoitu ja keskity vain yhteen (esimerkiksi meren äänen kuunteluun tai kukkasen katseluun) asiaan. Anna itsesi olla hiljaisuudessa, rauhassa kaikelta kiireeltä tai pahalta ololta. Kun olet valmis, tule takaisin tähän todellisuuteen ja tallenna ihana rauhoittava muisto itsellesi.
Nopea apu useinkin tehdyksi.


Kirjoittaminen;

Harjoite 7.  "Turvaverkosto"
Piirrä paperin keskelle ympyrä joka olet sinä. Piirrä seuraavat ympyrät, jotka kuvaavat läheisiä ihmisiä tai eläimiä, niin lähelle omaa ympyrääsi, kun ne mielestäsi ovat sinuun verrattuna. Ympyrät voivat mennä myös osittain sisäkkäin, kuvaten näin läheisyyttä. Mieti, osasitko ajatella, että piirrät henkilöt ja eläimet niin kuin piirsit? Oliko yllätyksiä?
Kartan voi tehdä aika-ajoin uudelleen.

Harjoite 8.  "Harmikirje"
Kirjoita asiat, jotka sinua harmittavat ja suututtavat tai vaivaavat tiettyjä henkilöitä kohtaan, paperille. Kirjoita kirjeen muotoon, sille ihmiselle, joka harmittaa. Käytä kaikkia niitä sanoja, joita et voisi käyttää keskustelussa hänen kanssaan. Anna kiukun ja pahan olon purkautua kirjeeseen. Lopuksi rutista kirje, polta tai muutoin tehokkaasti hävitä se! Älä koskaan lähetä sitä henkilölle, josta kirjoitit!

Harjoite 9.  "Minua kiukuttaa, koska......"
Kirjoita allekkain niin pitkään , kuin keksit oikeita syitä sillä hetkellä olla kiukkuinen. Esim. Minua kiukuttaa, koska töissä ei kuunnella minua.

Harjoite 10. "Harmikirje Harmittomaksi"
Kirjoita harmikirjeestä kiitos-versio, kun on sen aika. Olet antanut anteeksi henkilölle, sovitte keskustellen asian, hän poistuu elämästäsi esimerkiksi muuttaa paikkakunnalta tai lähtee samalta työpaikalta.

PALATAAN HARJOITTEIDEN MAAILMAAN VIELÄ JOSSAIN VAIHEESSA UUDELLEEN!