Ilmaisun ihme

Myötämieli - myötätuuli

Suomalainen hautoo usein mielessään erilaisia tunteita ja ajatuksia työpaikalla ja työyhteisöstään. Me pidättelemme tunteitamme ja jupisemme selän takana, kuinka se ja tämä tekee asiat mielestäni väärin tai tuo ihminen ärsyttää minua hurjasti. Tiedostamattamme aiheutamme tällä itsellemme lisää negatiivista painetta työtämme kohtaan. Piilotettu ja väärällä tavalla kanavoitu kauna syö yksilön ja työyhteisön voimia. Tunteet, joita et ilmaise, vääntyvät herkästi kiusaamiseksi ja nokkimiseksi.

Suomalaisissa työpaikoissa ollaan todella varovaisia tunteiden ilmaisussa ja omassa käyttäytymisessä. Tarvitsemme luvan, että tunteistamme voi puhua. Varsinkin miesvaltaisessa työyhteisössä tunteilua pidetään pehmoiluna ja pelätään, että jos joku ilmaisee tunteitaan, sitä pitää alkaa hoitaa, sanoo psykoterapeutti Airi Pyykkö. Työpaikalla ollaan kokonaisina ihmisinä. Täydellinen ihminen ei ole virheetön vaan jossa näkyy monenlaisten tunteiden vivahteet. Hän näyttää sekä ilonsa että pettymyksensä ( Voi Hyvin 2005).

Me olemme pälättäjiä, vastarannan kiiskijä, murjottajia, tornadoja, tulivuoria. Kun työyhteisö on toimiva, silloin kaikki mahtuvat hyvin joukkoon. Jokainen näyttää päivän kuluessa itsestään aina jotain hyvää, ettei hänestä ole mahdotonta pitää työkaverina. Tunteet liikuttaa energiaa. Joskus on niitä tilanteita, että työkaverin sanat satuttaa. Silloin me uimme liiveihimme, piiloon tai puolustaudumme leijonan lailla. Toki kaikkea muutakin näiden kahden toimintatavan väliin mahtuu. Tuolloin joukkoon mahtumisessa onkin ongelmia.

Työpaikan viikkopalaverissa kolme sokeaa miestä istuu elefantin ympärillä. Yksi etsii otetta hännästä, toinen kärsästä ja kolmas jalasta - eikä mistään tule mitään. Häntä ei ole koko totuus elefantista, ei ole kärsäkään, jalasta nyt puhumattakaan. Mutta miten päästään itse asiaan? Onko mahdollista, että hankalissa tilanteissa käskemisen ja käsketyksi tulemisen sijasta kuulisimme ja tulisimme kuulluksi? Että oikeassa olemisen sijasta haluaisimme oppia?
Miten? - Kuuntelemalla toisia, vastaa turkulainen emeritusprofessori ja työyhteisökouluttaja Jorma Heikkilä.
Monet työyhteisösovittelijat, työnohjaajat, toimitusjohtajat uskovat avoimeen dialogiin, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Esimerkkinä Heikkilän neuvot avoimeen dialogiin ovat;

• Heittäydy avoimeen prosessiin aja anna asioiden tapahtua.
• Älä tarjoa toisille omaa valmista maailmaasi.
• Lykkää kritiikkiä tuonnemmaksi, jotta voit olla avoin kaikelle kuulemallesi.
• Rentoudu, rauhoitu ja vapauta mielesi: sinulla ei ole mitään menetettävää.
• Älä vertaile itseäsi muihin.
• Älä väittele, älä intä.
• Arvosta jokaisen omaa ääntä, omaasikin.
• Älä kilpaile, puolustele tai puolustaudu.
• Voit olla tietämätön ja ihmetellä myös omia itsestäänselvyyksiäsi.
• Älä mitätöi tai vähättele toisia.
• Älä pyri tietämään tai olemaan aina oikeassa.

             - Jorma Heikkilä-

Näistä mainituista kohdista allekirjoitan jokaisen. Ilmaisun ihmeenä ei tarvitse olla iso asia, suuri uutinen, mieletön ahaa-elämys. Itse olen kokenut esimerkiksi sen, että puhun helposti toisen päälle (lyttään), olen nuorempana vertaillut itseäni muihin liian usein (alistun), väittelen mielelläni (olenko mukamas oikeassa), olen ollut luja puolustelemaan itseäni (onko pelko asunut minussa).
Toivoen, olen oppinut ikäni kuluessa! Kasvanut, kouliintunut, oppinut nöyryyttä ja viisastunut.

Ilmaisun ihmeenä voisimme ajatella tällaistakin tapahtumaa; "Matti ei ikinä korjaa omia jälkiään työpaikan lepohuoneen pöydältä!" Minua raivostuttaa suunnattomasti, kihisen kiukusta. Kun lakkaan puhisemasta vain itsekseni, ja kerron harmitukseni Matille. Matti saattaa sanoa: "En tiennyt, että minun täytyy korjata tavarat pöydältä, koska seuraava tulee siihen kohta syömään." Riidoissa on usein kysymys siitä, että olemme ymmärtäneet asiat väärin ja ettemme keskustele sitä asiaa. Tunteet työpaikalla ei merkkaa tunteiden mielivaltaa! Ei kiukunpuuskia tai koston kierteitä, vaan rauhallista hetkeä kuulla, mitä itselle että toiselle kuuluu. On vaan niin helppoa laittaa kiireen piikkiin, ettei tunteista ehdi puhua! Puhukaa, alussa tietenkin varoen, mutta kun puhe on avattu, se soljuu ja auttaa meitä ja teitä työyhteisöissä. Työnohjauksessa puhuminen on kultaakin arvokkaampi työkalu.
Sinun ei tarvitse kertoa "kaikkea tai kaikkia asioita", vaan niitä mitkä oleellisesti liittyvät työhön ja sinuun.

Kysynkin, tuoko ilmaisun ihme ja myötätuuli sinulle työhösi hehkua?

Tartu unelmiisi! Ota oma ihmeesi käyttöön, se ei kulu. Löydä lapsi sisältäsi, se ei valehtele eikä loukkaa. Opi ottamaan itsellesi omaa aikaa ja nauti siitä. Joillekin se voi olla kävely kotipihalla kuunnellen linnun laulua tai tuulen huminaa. Toiselle taas lasten kanssa riehumista. Se mikä sinusta itsestäsi tuntuu ilmaisun kannalta läheisimmältä tai tärkeämmältä, valitse se. Soita kitaraa tai hyräile, piirrä tai täytä vaikka ristikoita. Kunhan saat sen voiman takaisin, jonka olit sinä päivänä menettänyt. Tai saat hyvän mielen, päivän hyvien onnistumisien myötä! Olet ainutlaatuinen, nauti siitä. Näin saat hehkua elämääsi ja sitä on helppoa lisätä.

Kun työpaikalla on kaikki hyvin, hehkuta.
Värikkäät työkaverit!
Mielenkiintoinen työ!
Hauskat jutut!
Oikeudenmukainen esimies!

Kun jokin asia on huonosti, korjaa.
Kolkuta, kysy mikä on.
Puhu siitä, mikä on hyvin.
Kehu kaveria.

Kun mikään ei ole hyvin.
Jos sieltä ei löydy vikaa,  vaadi muutosta.


.

                                       "Kuinka monesta oksasta tämäkin mänty tunnetaan?"