Onko eroja miesten ja naisten työnohjauksessa?

Onko meissä mitään eroa työssämme?

Sukupuolisuus puhuttaa paljon työelämässä. Miehillä on paremmat palkat, raskaammat työt, kaikki huippuosaajat on miehiä. Ei se niin ole. Sukupuoleltamme voimme olla ketä hyvänsä, ei sillä ole merkitystä. Sillä on merkitys millaisen kasvatuksen olemme saaneet, missä ympäristössä ja kenen taholta. Ajalla ja paikallakin on tietenkin merkitystä. Vanhemmat työntekijät ja nuoremmat ovat kasvaneet hyvin erilaisissa olosuhteissa. Ajattelemmeko sitä, kun palkkaamme työvoimaa?

Jokaisen tulisi olla super. Nainen ei olevinaan kelpaa siihen tai tähän, mies ei taas sovi tähän...... syitä on monia ja asenteita myös. Jokaisessa ihmisessä on eroja. Onneksi emme ole samanlaisia! Mies on perheen pää, nainen hoitaa kodin? Tämä kyllä vieläkin pätee valitettavan tai ei valitettavan monessa kodissa. Meidän eromme on ainutlaatuista ja meidän tulisi oppia käyttämään sitä voimana, mahdollisuutena, värikkyytenä, lempeyttä tuovana, kurin pitävänä.....ei näiden vanhojen kaavojen kangistamina.

Työnohjauksissani miesten osallistujamäärä on pieni. Naisvaltaisuus näkyy edelleen. Miehiä kaivataan kasvatus ja hoitoalalle edelleen. On kieltämättä tilanteita, joissa tarvitaan jopa voimaa tai kuorma-autokorttia. Nämähän voi olla myös naisella? Eikö?

Tarvitaan myös hellyyttä, turvallista syliä, ruoanlaittotaitoja, kahvin keittäjää. Mies voi omata nämä tavat ja taidot siinä samassa kuin nainen.

Halusin tällä osoittaa sen, kuinka jakoa ei tarvita, eroja ei tarvita luetella, kumpaakaan osapuolta ei tarvitse ali-, tai yliarvioida.

Pojat kaipaavat miehen mallia. Tytöt ovat isän tyttöjä. Tytöt seuraavat äidin jalanjälkiä. Pojat haluavat pienenä jo autoja leikkikaluiksi. Tytöt leikkivät nukeilla. 

Tapoja, vanhoja uskomuksia, tiedostamattomia ohjautumia, vääristyneitä luuloja, aikuisen esimerkkejä. Me kasvattajina annamme tiedostamatonta ohjausta sekä tiedostettua ohjausta lapsillemme. Me teemme alustan. Me annamme eväät. Me ja ympäristö. Me ja ystävät. Me ja koulu. Me ja muut yhteisöt johon lapsi kuuluu tai jää ulkopuolelle. 

Oletan että tänä päivänä vanha kulttuuri kasvatuksesta on paljon muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kasvatus muokkaa meistä "miehiä" tai "naisia". Sellasia mihin me itse olemme valmiita ja suostumme.

Oma kokemukseni työnohjaustilanteissa on sekä miesten että naisten suhteen sama. Molemmat osapuolet keskustelevat yhtä aktiivisesti, tai ovat hiljaa yhtä aktiivisesti! Työpaikan kulttuurista tietenkin riippuen. Miesten sanomaa pohditaan yhtä aktiivisesti kuin naisten. Tasasuhteissa ollaan edes tämän edessä! Toki me esitämme asiat hieman erilaisessa valossa, peilautuen kasvatukseemme. Olen tavannut mahtavia miehiä ja naisia työnohjausurani aikana ja annan heille täysin tasa-arvoisen "käsittelyn" ohjauksessa. Me täydennämme toisiamme. Jos miesten on vaikeampaa kaivaa tiedostamatonta tietoa itsestään, niin se tasaantuu naisilla joissain muissa tilanteissa. Ollaan onnellisia siitä mitä ja ketä olemme, se riittää! Toivottavasti!

Kaikenlaisista ero-asetelmista tulisikin pyrkiä pois. Suhtautua jokaiseen ihmiseen yksilönä. Tiedostamaton löytyy meistä kaikista, niin myös jokaisesta työnohjauksesta.

                                             Rentun ruusutkin kukkii sovinnolla vieritysten