Hyvä työyhteisö

Onko minun työyhteisöni hyvä?

Miten sinä viihdyt työssäsi? Mitä duuniin kuuluu? Oletko ollut kauan ylenemättä samassa pestissä? Paljo saat liksaa tuosta työstä? Millainen porukka siellä on? Onko pomo oikeudenmukainen? Kauanko aiot olla tuossa samassa työporukassa, eikös vaihtelu tekisi hyvää? Ole onnellinen, kun sinulla on töitä, oli sitten työ ja työporukka millaista hyvänsä!
Ovat ehkä tyypillisempiä kysymyksiä ja tokaisuja meille tuttaviltamme, ystäviltämme, sukulaisiltamme.

Onko minun työporukka, -yhteisö, -pari, -tiimi hyvä? Onko se hyvä työssä? Onko se hyvä ihmissuhteissa? Onko se kannustava? Onko se turvallinen? Onko sinne porukkaan kiva mennä päivästä toiseen? Olenko sitoutunut siihen mitä teen työkseni? Hyvä - parempi - paras, vastaus riippuu myös aina kysyjästä. Vastaammeko itsellemme tähän kysymykseen aidosti?

Tätä kysymystä olisi tutkailtava työnteon lomassa. Työyhteisöt ovat hyvin erilaisia, eri kokoisia, eri tarkoituksiin soviteltuja ja erilaista johtamista omaavia. Yhteisö, jossa minä työskentelen, kuinka hyvin tunnen toiset työskentelijät? Kuinka perehtynyt olen työpaikkani visioihin ja toimintatapoihin? Mikä minun osuuteni onkaan tämän työn myötä juuri tässä työyhteisössä? Olenko ajatellut työtäni tässä työpaikassa kokonaiskuvallisesti koko organisaation osalta? Kuulunko useampaan ryhmään tai tiimiin ja onko minulla millaisia vaikutusmahdollisuuksia? Myös se, kuinka minä ajattelen sanan hyvä, hyvä on jokaiselle oma käsite.

- Työyhteisön käsite; työyhteisöllä tarkoitetaan ihmisten muodostamaa, perustehtävän tekemistä varten perustettua pientä tai isoa kokonaisuutta. Perustehtävä määrittelee työyhteisön merkityssisällön. Perustehtävä ilmoittaa, miksi yhteisö on olemassa ja mikä sen tehtävä on. Sana merkityssisältö viittaa miten mielessämme ymmärrämme asioita. Työyhteisö perustetaan suorittamaan jotakin tehtävää ja siihen kootaan ihmiset, työskentelijät, jotka suorittavat kyseiset tehtävät (Kyrönseppä Ulla, 2012).

Hyvä työyhteisö on joustava, neuvotteleva, ajassaan pysyvä, tuottoisa, hyvin toimeen tuleva, muutoksiin sopeutuva, antoisa työntekijöilleen, haastava hyvällä tavalla, inspiroiva, hyvää energiaa luova, kohtelias ja ymmärtäväinen, työhön ohjaava, asiallinen tai jopa hauska, täsmällinen, motivoiva. Luetteloon voisi laittaa paljon muitakin työhön, johtamiseen ja tuloksellisuuteen liittyviä tekijöitä. Minun työyhteisöni on nyt minun työosaamiseeni ja haasteisiini vastaava, opettava ja kannustava oppimaan koko ajan uutta. Tilanteet kuitenkin elävät ja muuttuvat koko ajan tässä haastavassa maailman tilanteessa ja tulosvastuussa sekä kannattavuudessa.

Työyhteisössä kokemustiedon jakaminen on tärkeää. Jokainen meistä tuo oman osaamisensa työpaikalle. Kun pystymme hyödyntämään jokaisen vahvuuksia, meidän työyhteisö tekee silloin hyvää tulosta. Kokemustiedon jakamisen vaikeus on kuitenkin osalle työntekijöistä arkea. On ihmisiä, jotka eivät osaa jakaa asioitaan. He ajattelevat asiat mielessään ja toimivat, eivät kerro ajatuksiaan muille työn sujuvuudesta. Omia henkilökohtaisia asioita ei tarvitsekaan jakaa, mutta se, kuinka osaat työn ja ne pienet yksityiskohdat, mitkä oleellisesti liittyvät juuri tehtävään. Kun pystyt jakamaan pikku-osaamistaitosi, voit huomata, että siitä on kaikille paljon hyötyä! Me suomalaiset olemme kateellisia toisillemme, tämä on oppimisen paikka meille kaikille. Oman osaamisen jakaminen muille, ei ole sinulta itseltäsi piiruakaan pois, vaan täysin toisinpäin.

Tunteiden kohtaaminen on myös äärimmäisen tärkeä työyhteisöissä. Millä tavalla reagoit , kun työ ei nyt tänään mennytkään ihan "putkeen"? Tai saat neuvoja, jopa huomautuksia. Lasketteletko ärräpäitä tai huudatko, kun voisit ottaa asiat isoina oppimisen paikkoina ja kiitollisena vastaan. Ammatista riippuen, voit myös olla tilanteessa, jossa sinun tulee jaksaa seisoa vaikka kuolevan potilaan vierellä, kuunnella tai olla vaan olemassa surematta potilaan asiaa. Tunneskaala on valtava, ammatista riippuen. Olemmehan luontaisesti hakeutuneet tietyille aloille työskentelemään omien mieltymystemme ja kutsumuksiemme kautta. Suojelemme ammatti-identiteettiämme.

Osaaminen kaikkinensa perustehtävää peilaten. Jatkuva kokemuksista oppimisen halu ja tahto. Koko työyhteisön kehittäminen koulutuksineen, kursseineen, kokeiluineen. Oppimiskyky on myös jokaisella omanlainen. Kaikki eivät opi yhtä nopeasti uutta tai omaksu sitä samaan tahtiin. Toinen tarvitsee osaamiseensa visuaalisuutta ja toinen hyvin johdonmukaista konkretiaa, sekä kaikkea siltä väliltä.
- Oppimisen perimmäinen kysymys koskee sitä, miten ihminen itseään johtaa. Millaisella otteella, millaisella uskolla, millaisella arvopohjalla ja millaisella arvopohjalla ja millaisella johdonmukaisuudella, millaisella realismilla ja millaiselle kehitysenergialla (Lonka, Saarinen 2000).
Me osaamme hurjasti erilaisia asioita jo luonnostaan, erottelemme sitten osaamisemme työhön, jota teemme. Käytämme monipuolisesti taitojamme ja kokeilemme rohkeasti, näytämme osaamisemme muille. Hyvässä työyhteisössä osaaminen ja onni jaetaan!

Työnjohdon suhtautumisesta ja taidoista johtaa työyhteisöään ei varmaan puhuta pelkästään hyvää. Työnjohdon täytyy myös olla johdonmukainen. Heistä on kiinni lopulta se suuri ymmärrys työyhteisössä, osaamisen jakamisen taidot ja työn sujuvuus. Se että työntekijät ovat palkattu tekemään sitä työtä jota he hallitsevat tai osaavat loistavasti, että keskusteluyhteys ja neuvottelut sujuvat joustavasti, että rakenteet ovat mietitty toimiviksi, että johto itse myös osallistuu ja ottaa vastuuta päätöksistään. Työnjohto on järjestänyt terveydenhuollon toimivaksi, koulutusmahdollisuudet toteutettavaksi, huolehtii että palkka juoksee ja muistaa kannustaa. Työnjohto on lähellä työntekijää, ei jossain koskemattomissa kerroksessa seitsemän. Tarkoitan tällä sitä, että hän on myös osa työtä, osana tapahtumia ja näyttää kasvonsa sekä pitää yllä keskusteluyhteydet kaikkien kanssa. On kohtelias ja ymmärtäväinen. Paljon, paljon muuta, mutta ihminen siinä kuin muutkin!

Minun oma hyvä työyhteisöni on paljon tätä, paljon muuta ja paljon ei tätä ja paljon kaikkea yhdessä. Paljon mahdollisuuksia antava ja naurava! Se riittää minulle nyt, ja maailma näyttää mitä se näyttää ajallaan!

Kuulemme hiljaisia kehotuksia

Reagoinko omaan tuntemukseeni ja opettelen kuuntelemaan sisimpääni

Eräänä päivänä sattui monta "hassua" juttua.................
Nuori isä lapsensa kanssa pyysi virtaa pakkasella autostani, en suostunut huonon auton akun vuoksi.
Odotin vierasta väärällä asemalla.
Parkkeerasin autoni aivan väärin vinoparkkiin.
Ajoin melkein vastaantulevien kaistalle risteyksessä.
Kaikki nämä tapahtui noin kahden tunnin sisällä.

Jäin ajattelemaan pientä poikaa isänsä kanssa. Miksi ihmeessä en auttanut?? Oliko niin tarkoitettu? Mistä minä sen tietäisin. Tunne siinä tilanteessa itselläni oli voimakas, aja eteenpäin. Asia kuitenkin jäi vaivaamaan mieltäni, kiltti kun olen. Saiko isä apua? Ehtikö hän ajoissa sinne, minne oli menossa? Mitä kaikesta seurasi? Eihän se minulle kuulu, mutta jokin kosketus asioihin oli kuitenkin. Siksi aivomme käsittelee näitä asioita.
Työssämme useasti ohitamme toisen pyynnöt ja toiveet. Jääkö työyhteisössä samalla tavalla asiat mietityttämään? Tietenkin jollain tasolla. Tuommeko ne uudelleen esille joissain tilanteissa? Olisiko selvitty myöhemmiltä harmeilta, hankaluuksilta, jos olisimme kuunnellet pyyntöä itsemme kautta, ajatellen sen seurauksia. Jäikö asia vaivaamaan sinua pitemmäksi aikaa, kuuletko korvissasi toiveen, jonka tyrmäsit vai näetkö tilanteen kenties silmissäsi sen jälkeen? Tunnetko syyllisyyttä?

Ajatuskatkos vieraan hakemisesta juna-asemalta oli seuraava tilanne. Hän oli ilmoittanut viime tipassa tulevansa linja-autolla. Oletin siis aiemman tiedon pitävän paikkaansa, koska en ollut nähnyt uutta viestiä. Parkkeerasin autoni "poikittain" aseman eteen. Olinko asettanut autoni jo kuvaavasti poikittain? Asia selvisi puhelimitse. Ajoin toiselle asemalle.
Oliko tämä harha-askel tarpeellinen tehdä jonkin oivalluksen vuoksi? Tai oliko tämä silkkaa huolimattomuutta? Oliko tässä jokin viesti tulevasta yhteistyömahdollisuudesta juuri tämän ihmisen suhteen? Joku sanoisi ajatuksista, pelkkää hölynpölyä! Mutta onko?
Vaikeuksien ja kiertämisen kautta hyvään mieleen, sanoisin! Työssä kuvainnollisesti tällainen tilanne voisi olla viesti oman huolellisuuden tarkastaminen. Tilanne, kuinka tunne olisi hyvä pystyä kuuntelemaan rauhassa, usein se on oikeassa. Tiedostamaton kolkuttaa. Väärin parkkeeraus autolla voi olla sinulle huomautus väärästä ajoituksesta, huomion puutteesta tai vaikka vääränlaisista omista asenteistasi tuntematonta kohtaan.

Lähtiessäni korjaamaan tilannetta asemalta toiselle, ajoin risteyksessä väärin. Tuttu risteys ja holtitonta menoa! Tarkasta suunta, huutaa sisäinen ääni! Niin siis oikea kaista, tai sitten paljon syvempää. Huomio muut vastaantulijat, odotettavissa olevat äkilliset tilanteet. Älä oleta selviäväsi ilman naarmuja. Selvisin, ei ollut muuta liikennettä! Oikeaan suuntaan kulkeminen on meille aina tärkeää tarkastaa aika-ajoin. Kun useampia samankaltaisia varoituksia tulee eteen, kellot soi sisälläsi ja kuunteletko sitä ääntä? Tilanne voi olla työssäsi tai vapaa-ajallasi ajankohtainen tarkastettava asia.
Miksi joskus tuntuu siltä, ettei tämä kannata, etten ole tehnyt oikein, etten nyt toiminut asiallisesti tai se voi olla mitä muuta huomioitavaa tahansa!

Kirjassa Työyhteisön työnohjaus 2012, on kohta jonka haluan jakaa tähän yhteyteen.
Yhteisön tunnemaailmaa voi edistää kulttuurilla, jossa huomioidaan toiset jäsenet arvostavasti. Yhteisössä voidaan viljellä niin sanottuja kulttuuritunteita, jotka synnyttävät mielihyvän kokemuksia (Perheentupa 1995):

• luottamus ja rakkaus edistävät liittymistä ja yhteenkuuluvuutta ja vahvistavat avoimuutta ja vuorovaikutusta
• kunnioitus saa ihmisen tuntemaan olevansa arvostettu ja suhtautumaan palautteen antamiseen lahjana
• ilo rentouttaa sekä yhdistää, ja huumori usein myös mahdollistaa vaikeiden asioiden ilmaisun ja kestämisen
• suru voi yhdistää myötätunnon ilmaisun kautta
• rohkeus pitää toivoa yllä, vaikuttamisen ja muutoksen mahdollisuuksista ja ilmaisee vastuunkantamista omista tunteista
• kiitollisuus vähentää kilpailua ja kateutta ja edistää erilaisuuden ymmärtämistä.

Miksi otin nämä seikat juuri tähän hiljaisen kehotuksen kuunteluun on, oman sisimpämme tutkiskelun tärkeys kaikkeen siihen mitä ympärillämme myös tapahtuu ja annamme tapahtua. Nämä edelliset seikat ovat yhteydessä kaikkiin työyhteisöjen hyvinvointi- tai epäonnistumistilanteisiin. Heijastavat välillä meitä tietämättämme paljon ulkoisia merkkejä ajatuksistamme, meistä ihmisinä ja työtovereina, johtajina tai yhteisöön yleisesti kuuluvina tekijöinä.

Tunneäly liittyy myös hyvin oleellisesti hiljaisten kehotusten kuuntelemiseen. Käsitteenä Tunneälyn teki 1990-luvun puolessa välissä tunnetuksi journalistipsykologi Daniel Goleman. Tunneäly voidaan jakaa yksilön sisäisiin tunneälyllisiin tekijöihin ja yksilön vuorovaikutus- ja ihmissuhdetekijöihin. Goleman taas on tehnyt tunneälyn osa-aluejaoksi viisi tekijää;

• tietoisuus omista tunteista
• tunteiden hallinta
• itsensä motivointi
• empatia
• ihmissuhteiden käsittely ja hallinta

Työnohjaus - ryhmien ja organisaatioiden kehittämisen välineenä 2011.

Pyrin tässä sanomaan omalta osaltani asioita, joita olen huomioinut itse omassa kehityksessäni työyhteisöön kuuluvuuden suhteen. Me kokonaisuudessamme ja ajatuksissamme opettelemme koko ajan hiljaisten äänien kuuntelua terveellä ja luonnollisella tavalla. Luottamuksen kasvattaminen itseä ja itsenäisenä toimimista ajatellen auttaa yhteisöllisyyteen, mutta myös pönkittää positiivisesti sinua itsenäiseen harkintaan ja ratkaisuihin. Tunteidemme positiiviset seikat huomioiden olemme todellisia taistelijoita hyvässä!

Harjoite;
Istu rauhallisessa paikassa ja sulje pehmeästi silmäsi. Kuuntele hengitystäsi.
Kuulostele mihin tunteesi sinua kuljettaa, mitä asioita se sinulle tuo nyt eteen. Ota kiinni ensimmäisestä tunteesta ja pysähdy asian kanssa. Mieti miksi juuri tuo tunne nousi. Mitä se haluaa sanoa minulle? Katso asiaa hiljaa rauhassa. Ota oivalluksesta kiinni, jos sen saat!
Tutkiskele tilannetta jonkin aikaa ja palaa ajatuksissasi tähän hetkeen takaisin, rauhassa. Kirjaa tuo tunne ylös jonka sait mietittäväksesi. Kunnioita hiljaista sisäistä kehotustasi!

Onnellinen työntekijä

Olen onnellinen, minulla on työtä!

Tässä yhteiskunnassa, tässä tilanteessa, en voi kuin huokaista onnesta työni suhteen!
Minä olen luonut työni itse, työparini kanssa. Kaikki alkoi ajatuksesta, jotain tarvitsee tehdä......
Sitä jotain suunniteltiin, valmisteltiin, organisoitiin, tehtiin ja saatiin hyvä aloitus. Sillä onnella ja ilolla ei silloin ollut rajoja! Onnellinen voi olla hyvin pienistä asioista, kun niitä on monta, siitä syntyy onnellisuuden kehä. Onni ja ilo vie meitä aina eteenpäin hyvällä energialla. Väitä, että se hyvä energia tarttuu muihin ja siitä syntyy jälleen uutta onnea. Onni ja ilo laajenee. Tyytyväisyys on kiinni siitä, miten korkealle olet tavoitteesi asettanut. Aina voi tavoitella taivaita, mutta pienen kiven kääntäminen on jo suuri asia.

Onnellinen ihminen säteilee, luo ympärilleen hyvää, koska onni sisältää intuitioon luottamista, hyvään uskomista, tyytyväisyyttä ja tietenkin tiedostamattomia tulevia onnen hetkiä. Pienet vastoinkäymiset eivät onnea kaada! Saamme aikaan vastoinkäymisistä silloin voimaa ponnistaa vieläkin voimallisemmin, uutta onnea kohti.

Usko siihen että tiedostamattomasta voi onnellisuuden aikana nousta paljon hyviä oivalluksia, koska silloin ihminen on valmiimpi ottamaan sisäisiä tuntemuksiaan vastaan kehittävällä tavalla. Ajatukset ja unelmat sekä ideat ovat kukkeimmillaan! Luottamus omaan sisäiseen ääneen on ratkaiseva tekijä, mitä asioita otat käyttöön ja alat toteuttaa, ymmärtää ja elää sen toiveen mukaan.

Työnteon onnellisuus toki riippuu lukemattomista syistä ja seikoista. Millaisen yhteisön kanssa olet tekemässä, miten sinuun luotetaan ja annetaan kasvaa työssäsi, oletko tyytyväinen siihen mitä voit ja saat tehdä, mitä tavoittelet työlläsi ja palveleeko se sinun toiveita työstä ja sen sopivuudesta juuri sinulle. Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, miten laajasta asiasta on kysymys. Jokainen meistä kokee työnsä onnellisuuden omalla yksilöllisellä tavallaan ja voimallaan. Työyhteisön huomioiden, onko sinun mahdollista olla onnellinen juuri tässä työssä, vai onko ajatuksesi jossain muualla tai kaipaatko jotain enemmän? Hiljenny, ajattele rauhassa ja kokoa vaikka paperille ylös mikä sinulle tuo onnellisuutta työssäsi?
Mieti myös ne asiat, jotka syövät ja tuhoavat onnellisuutta työssäsi! Kokoa näistä yhtälö, jota tutkiskelemalla voit saavuttaa itsellesi tärkeää tiedostamatonta tietoa jaksaa työelämässä ja tehdä työtä tämän yhteiskunnan eteen ja kanssa.

Itse, sinä, ajatukset, voimavarasi, toiveesi sekä haaveesi, tietous mitä haluat saavuttaa on avaimesi jaksamiseen ja hyvinvointiisi!

Ota tiedostamaton käyttöösi lempeästi ja vaali sen tuomaa uutta näkökantaa tai vahvistavaa voimaa.

                            

 

 

                               Kuka olet mielikuvallisesti

                               Missä olet mielikuvallisesti

                               Kenen kanssa käyt tärkeimmät keskustelusi mielikuvallisesti

                               Kenen edessä sinut arvioidaan mielikuvallisesti

                               Kuka määrittelee onnistumisesi ja epäonnistumisesi mielikuvallisesti

                               Oletko mielikuvallisesti;

                               "suhteellisen lahjaton" vai

                               "monin tavoin lahjakas"

                               "kissa joka aina putoaa jaloilleen", "suomalainen järkäle",

                               "The Man" vai "Maija Meikäläinen"

                                       -Muodonmuutos

                               

 

 

 

 

 

Työnohjaustilanne....Piilotan totuuden vai julkistan olettamuksen?

 

Kun kohtaan työnohjaustilanteen

Oletetaan työnohjausryhmän esimerkki;
Terveysasema jossa työskentelee tiimeissä erilaisin työnkuvin useita ihmisiä. Työnohjausta on alussa tiimeittäin. Joukossa on sekä miehiä, että naisia. Osa työntekijöistä ei juurikaan tunne toisiaan. Tiimi on työskennellyt puoli vuotta yhdessä ja heillä on ymmärtämättömyyttä, selän takana puhumista ja mustamaalausta. He yrittävät puhaltaa samaan hiileen, onnistumatta. Työnantaja haluaa selvittää asiaa ja on kutsunut  työnohjaajan auttamaan. Sovitaan työnohjauksesta ja tavataan tiimi ensimmäisen kerran. Paikalla on koko tiimi, osa puheliaita ja osa hyvin hiljaisia. He tutustuvat työnohjaajan avulla ensimäistä kertaa toisiinsa.

Tiimissä työskentelee; vihainen, tyytymätön vanhempi nainen. Parannusehdotuksia esittävä nuori avoin mies. Keski-ikäinen hyvin hiljainen nainen, joka on selkeästi työmyyrä. Nuori vuosi sitten valmistunut tyttö, joka on epävarma. Pomottava keski-ikäinen mies, jolla on suuri suu.

Piilotan vai julkistan, onkin erittäin hyvä kysymys jo ensimmäisellä tapaamisella. Meillä jokaisella on oma tapamme keskustelulle, itsemme suojaamiselle (jos sitä tarvitaan), avoimuudelle/sulkeutuneisuudelle, totta puhumiselle, oikeudenmukaisuudelle jne. Työnohjaajalla on äärimmäisen upea areena saada tiimi avautumaan, miettimään tavoitetta ja rentoutuneesti keskustelemaan olemassa olevista ongelmista.

Tästä voidaan edetä monin eri keinoin, mutta suurimmaksi ongelmaksi hyvin todennäköisesti tässä muodostuu vaikeneminen tai tilanteiden pakeneminen. Satuttavat asiat halutaan jostain syystä pitää omina tietoina. Näinollen se estää koko tiimin edistymistä tilanteessa.
Piilossa vai ei? Taitava työnohjaaja nostaa asiat vaikka virkkukoukulla esille.

Tiedostamaton ahdistus, väsymys, työn liiallinen rasittavuus ovat seikkoja jotka vievät työntekijää syvälle omaan itseen pikkuhiljaa. Tulee suorittamiseen paineita, kenties epäonnistumisia, kotiolot voivat stressata tai liiallinen itsensä piiskaaminen haittaa normaalia elämän rytmiä. Tuntuu, että aina vaan vaaditaan enemmän sekä töissä, että kotona.

Nopea eteneminen ei ole aina hyväksi, ei omien tiedostamattomien tunteiden löytymiseen, eikä myöskään työnohjaustilanteisiin. Mitä toiset minusta ajattelevat, olenkohan hoitanut kaikki asiat kunnolla, en pidä tuosta työkaverista tai työparista, miten peitän pahan oloni tai olisikohan sairasloma nyt kohdallaan? Liian usein jäämme "sairastamaan" kotiin, koska emme uskalla tai pysty kohtaamaan todellisia ongelmia saatikka omia tuntemuksiamme, jotka nousevat häiritsemään meitä. Liian helppoa paeta! Pakeneminen ei auta sinua, työyhteisöä eikä myöskään kotioloja. Tiedostamattomat "möröt" on kohdattava jossain vaiheessa. Sinä päätät onko se sinun oma henkilökohtainen yksin kestettävä kiirastuli vai voiko sen avata turvallisesti pikkuhiljaa ystävän, työtoverin tai sitten myöhemmin työnohjaustilanteen voimin.

Kun mietimme tuota työnohjaustilannetta, keinoja tiedostamattoman käsittelyyn on lukuisia. Rauhallisesti tiimiin tutustuen, kuulostellen työntekijöiden keskeisiä vuorovaikutteita, onnistumme varmimmin. Tai voiko näin olettaa?
Kaikki riippuu jokaisen osallistujan sen hetkisestä tunnelatauksesta, työnohjaajan osaavista kuuntelutaidosta sekä siitä, kuinka otollinen hetki kulloinkin on puhua juuri siitä mikä eniten hiertää.
Kaikkea voi tapahtua, kaikesta voi selviytyä!

Piiloon et pääse, tunteita et voi piilottaa ikuisuutta.
Julkistaa voit aina, kannattaako? Me olemme melkoisia mestareita sanoa töräyttelemään asiamme ja ongelmamme vähemmän rakentavalla tavalla. Vedä henkeä, mieti ensin, ajattele itseäsi ja muita, kuvittele tilanne mitä tapahtuu pahimmassa tapauksessa ja mitä tapahtuukaan parhaimmassa tapauksessa? Tee lista parannuskeinoista tilanteen suhteen, mieti onko sinussa asioita joita voit muuttaa, käy monologisi tai dialogi ystäväsi kanssa, sinulle sopivalla tavalla! Kirjoita ylös, puhu ääneen yksiksesi tai keskustele jonkun kanssa. Katso peiliin, vain sinä, todellisuus kertoo sinulle sisältäsi piilotanko nyt vai paljastanko!

Vihan voi purkaa monella tavalla tuottaen positiivisuutta, parannusehdotukset voi ottaa vastaan uusia tuulia tuovana vaihteluna, työmyyrää voi aina auttaa ja delegoida, nuoren tytön voi perehdyttää hyvin työhönsä ja pomottavat suorasukaiset miehet sekä naiset on hyvä pudottaa positiivisesti "alas" omalla vaikka opetellulla kommentilla.

                                                 

                                                  Velvollisuudentunne saa meidät
                                                  tekemään asiat hyvin,
                                                  mutta rakkaus saa meidät
                                                  tekemään ne kauniisti.
                                                       -mari aulanko-


                                              

                                            

 

 

 

                                                                                                                                                                          

 

Tunteet ovat tärkeä osa kokemusmaailmaamme

 

Tunteet tulee ja menee

Meillä kaikilla on erilainen kyky tuntea ja käsitellä tunteitamme. Jotkut ihmiset saattavat vaikuttaa hyvin tunteettomilta, vaikka ovatkin todellisuudessa hyvin tunteellisia. Emme voi päätellä toisesta ihmisestä ulkoapäin, kuinka hän johdattelee itseään tunteiden aallokossa. Tunteiden vaikutus meihin johtuu myös sen hetkisestä mielentilasta ja vireystasostamme. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan, mutta meidän persoonamme ja huumorintajumme ovat esimerkiksi hyvinkin tärkeässä roolissa tunteiden käsittelyn suhteen.
Työssä ollessamme kohtaamme tunteita samalla tapaa kuin arjessakin. Tunteet seuraavat meitä sinne missä kulloinkin olemme. Unissakin käsittelemme erilaisia tunnetiloja, joten nukkuminenkaan ei estä meitä tunnevyöryiltä. Olemme siis käveleviä tunne-"tyyppejä".

Otetaan esimerkki; Kaupan kassa-täti tulee väsyneenä töihin ja hänellä on huoli teini-ikäisestä lapsestaan. Aamun ensimmäinen asiakas kaataa suuttumustaan hänelle.
Tuleekohan kassa-tädille parempi mieli tunnepurkauksesta? Ei varmaankaan tule.
Jos taas asiakas olisi jutellut hänelle vaikka tähän tapaan; "Oletko nukkunut huonosti? Toivottavasti saat nukutuksi ensi yönä paremmin ja hyvää päivän jatkoa".
Voimme olettaa että tunne tästä kohtaamisesta voi jopa pelastaa kassa-tädin päivän!

Tunteet ovat tärkeä osa kokemusmaailmaamme. Ne liittyvät olennaisesti vuorovaikutukseemme, niiden ilmaisu vaikuttaa ihmisen kaikenpuoliseen hyvinvointiin. Toisaalta yksilöllisiin tunteisiin latautuu aina ristiriitoja ihmisten välisissä suhteissa. Tiedostamaton tekee työtään. Kun tiedostamme ongelman, meillä on mahdollisuus ja valmius tehdä sille jotakin. Tunteet ovat siis olennainen osa ihmisen kokemuksellista oppimisprosessia. Se, mikä todennäköisesti yhdistää ihmisiä, on tunteiden tutkimisen vaikeus, siitäkin huolimatta, että yksilö olisi luonnostaan tunneälykäs. Tunteiden tutkimisen vaikeus ilmenee työnohjauksessakin. Se mitä ulkopuolinen pystyy  aistimaan toisen tunteista, on lähinnä päättelyä siitä, miten toinen kokee ympäristönsä ja mitkä asiat on hänelle tärkeitä (Rikkinen 1996).

Tunteet ovat aina jonkin vahvuisia, miedoista voimakkaisiin. Onko voimakkaat tunteemme meidän etu vai haitta? Se riippuu paljon siitä, kuinka me ilmaisemme tunteet. Kuinka vastapuoli ymmärtää ne tai jaksaa sillä hetkellä ymmärtää ja ottaa vastaan. Ihmiset eivät aina välttämättä tiedä, onko heidän ilmaisemastaan asiasta apua konfliktiin tai muuhun tilanteeseen joka on sillä hetkellä valloillaan. He voivat saada tilanteessa yhteyden johonkin sellaiseen sisällään, joka koskettaa heitä isosti syvältä ja jolla voi olla merkitystä vallitsevaan tilanteeseen. Kuitenkin me usein peitämme ne tunteet, mitä toinen meissä herättää. Työnohjauksessa kuuntelemisen taito tässäkin tilanteessa on avain.

Jokainen työyhteisön jäsen suhtautuu asioihin ja toimii tunteiden värittämän kokemuksen mukaan. Tunteet ovat itsessään samanarvoisia, mutta erilaiset elämän kokemukset saavat jokaisen jäsentämään saman tilanteen eri tavoin.Työyhteisöjen toimivuuden kannalta on tärkeää, etteivät tunteet saa ylivaltaa. Niitä ei tarvitse ilmaista karjumalla tai parkumalla. Tärkeää sen sijaan on oppia tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan. Tukahdetut tunteet ohjaavat usein
tiedostamattamme toimintaamme.Toisten tunteita ei aina pysty arvaamaan. Siksi on tärkeää sanoa ääneen, miltä itsestä tuntuu (Kaivola 2003).

Tunteiden tutkimisen vaikeus on siinä, että niin yksin kuin ryhmässäkin tunteet selittyvät monen tekijän pohjalta. Etenkin siihen vaikuttaa se, että tunteiden merkityksellisyys voidaan kokea, mutta ei tietää tai ilmaista yksiselitteisesti eri käsitteillä, ei ainakaan niin, että toinen ihminen pystyisi kokemaan tunteet täsmälleen samalla tavoin. Tunteille ei aina löydy käsitteitä, koska ihminen ilmaisee tunteitaan monenlaisin tavoin, ilmeillä ja eleillä, äänensävyllään, ruumiin kielen kautta, liikkumisellaan ja monin muin tavoin (Ojanen 2006).

Kateus, ikävä tunne työyhteisössä nakertaa monella työpaikalla. Kateus tuo mustan, tajuttoman tunteen tullessaan. Emme oikein pysty selittämään mistä kummasta kateus saapuu sisimpäämme. Se valtaa meitä pikku-hiljaa ja lopulta vaikuttaa ihan koko olemukseemme. Olisi äärimmäisen tärkeää, että osaisimme itse katkaista tuon tunnekierteen. Ulkopuolisen huomio asiasta ja keskustelu toisen kanssa voi olla hyvin vaikea aloittaa. Saatuamme luottamuksen aikaan keskustelemalla, asiaa saadaan vietyä parannuksen polulle yksin tai ryhmäkeskusteluissa sekä työnohjauksessa.

Kateus ei sinällään ole hyvä tai huono tunne. Eriasteisena sitä on meissä kaikissa. Se ei häviä kieltämällä, vaan saa uudenlaisen muodon. Kateutta on vaikea ja tarpeetonkin ilmaista julkisesti. Riittää kun tunnistaa ja tiedostaa oman kateutensa. Kateudessa on kaksi puolta, motivoiva ja tuhoava. Motivoidessaan kateus voi johtaa oppimiseen ja luovuuteen, kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin. Tuhoavinta on tunnistamaton kateus. Silloin halutaan omistaa tai tuhota se, mitä toisella on. Mukaan tulevat häijyys, ilkeys,  pahansuopaisuus, ilkivalta ja kostonhalu.
Työpaikalla kateus voi olla yksittäisen ihmisen tai koko työryhmän ongelma. Kateellisuus heijastuu työpaikan ilmapiiriin ja aiheuttaa ongelmia yhteishengelle. Syntipukki-ilmiö on myös meille tuttu tilanne pitkälle menneissä riitatilanteissa. Psykologinen selvitys syntipukki-ilmiölle on projektio. Ihminen ei kykene sietämään itsessään olevaa pahaa ja pyrkii siksi näkemään sen toisessa (Kaivola 2003).

Toimivan työyhteisön merkkejä ovat perustehtävän selkeys tekijälleen, avoin vuorovaikutus ja viestintä työntekijöiden kesken, palautteen antaminen ja saaminen, motivaatio työtä kohtaan, voimaantuminen onnistumisten myötä, kehityskeskustelut ja palaverit hyvässä hengessä, huumorin viljelyn taito, hyvät tavat työssä, positiivinen yhteisöllisyys!

Minun ja sinun tunteiden ilmaisulla ja niiden käsittelemisen taidolla on suuri merkitys työyhteisössäsi.
Kun muistamme, että kaikissa asioissa on kaksi puolta....... hyvä ja paha, voisimme opetella ottamaan asioista hyvän puolen esille ja sen huonomman mietintään. Mietinnän jälkeen vasta nostetaan asia keskusteluun, koska silloin olemme jo tyynnyttäneet tunteemme, jotka nousi pintaan ja ymmärtäneet usein asian yhteyden.

 

                                                       Jos tuot julki sisälläsi olevan,
                                                       niin sisälläsi oleva
                                                       on pelastuksesi.
                                                       Jos et tuo julki sisälläsi olevaa,
                                                       sisälläsi oleva
                                                       tuhoaa sinut.
                                                      -Gnostilainen evankeliumi

Dialogia (vai monologia)

Vuorovaikuta!

Dialogi on moniaineksinen, moniulotteinen ja monitasoinen ilmiö, joka on usein ymmärretty vain kahden ihmisen kohtaamisen aikana tapahtuvana välittömänä kielellisenä kanssakäymisenä. Dialogilla voidaan kuitenkin tarkoittaa kaikkea kielellistä kanssakäymistä, niin kirjallista, yksilön sisäistä vuoropuhelua kuin jonkin "ulkoisen välineen avulla" tapahtuvaa ihmisen kohtaamista. Se on ennen kaikkea suhde, joka edellyttää sen osapuolilta sitoutumista, vastavuoroisuutta ja reflektiivisyyttä. (Porkka, Työnohjaamisen taito 2009).

Plaa...plaa...plaaa jätän mieluummin sanomatta! Miksi minua kohdellaan aina epäoikeudenmukaisesti........kohta en enää kestä tätä?
Kuinkas useasti tämä asenne iskee meihin, kun meidän tulisi puhua suoraan vaikka epäoikeudenmukaisuudesta, väärin käsityksistä, oman itsemme turvaamisesta. Olisikin varmaan liian helppoa, jos saisimme sanotuksi aina sanottavamme silloin kuin kuuluisi ja vielä rakentavalla tavalla. Kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtaamisesta työyhteisöissä, harvemmin dialogia syntyy silloin kuin pitäisi. Meillä Suomalaisilla, kuulemma jäyhällä kansalla, on liian hyvä taito niellä paha mieli ja jättää surut ja murheet sisäämme. Muhiihan ne siellä, mutta kun ne sitten sieltä tulevat ulos, puhutaankin monologista!
Toivoa vaan saattaa, että työyhteisöissä nuo hiljaiset sisäiset myllerrykset puhutaan auki, ennen kuin niistä tulee totaalinen este dialogille!

Meillä on useita ryhmiä joihin kuulumme; perhe, työyhteisö, ystäväpiiri, harrastepiiri, äitikerho, isäryhmä jne.. Käytämme niissä jokaisessa ryhmässä dialogia, olettaisin että eritavoin jokaisessa ryhmässä, koska meidän asemamme vaihtelee eri ryhmissä. Jossain ryhmässä olemme johtajia, joissain ryhmässä osallisia tai vierestä seuraajia, johtajan kannattajia tai vaikka vastustajia. Luonnollisestikin roolimme vaikuttavat meidän dialogin taitoomme. Aivan kuin alentuisimme välillä pöydän alle vaikean paikan tullen ja mumisemme vain itsellemme pahaa oloa ja vääryyttä. Tiedostamaton on näissä tilanteissa erittäin lähellä pintaa ja se olisikin helppoa silloin saada esille, kun vain juuri silloin paikalla olisi ne ihmiset joiden kanssa asia kuuluisi toimittaa, selvittää tai antaa totuuden (omankin) tulla julki.
Työnohjaus on vain joidenkin hyväonnisten käytössä tänä päivänä. Olisi äärimmäisen tärkeää saada työnohjausta kaikille niille aloille, missä olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Melkoinen määrä ammattilaisia, jotka siis ovat vielä kokonaan ilman työnohjausmahdollisuutta. Rahalliset seikat sekä monta kertaa myös ymmärtämättömyys ovat syitä, miksi työnohjausta ei eri ammattikunnilla vieläkään ole.

Hyvä työnohjaus on aina dialogia. Hyvä työnohjaaja saa ohjattua asiakkaansa menemään tiloihin, jotka ovat hänelle esteitä, kipeitä asioita tajuta tai käsitellä. Työnohjaaja voi kierrätellä tilanteita dialogin avulla alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Näin syntyy tunnetiloja ja ahaa-elämyksiä (Ojanen 2003).

Tämä on tärkein asia oivaltaa....
Opettele vuorovaikutteiseen kohtaamiseen, oli se sitten missä hyvänsä, kuka hyvänsä ja tilanne mikä hyvänsä.
Dialogin kautta voimme löytää sisältämme "unholaan" painettuja totuuksia. Tuota sanoisin jälleen tiedostamattomaksi erittäin tärkeäksi tiedoksi....
Tiedostamaton voi putkahtaa esille jo ensimmäisellä ohjauskerralla ja lähteä purkautumaan pikku-hiljaa tai pyrskähtäen.
Ryhmätyönohjauksessa oletettavasti tiedostamattoman näkyville ja kuuluville tulo vaatii useampia ohjauskertoja. Luottamus purkaa ja keskustella kaikkien kuullen ei tule hetkessä.

Dialogi työnohjaajan metodina:
Ytimeen kuuluu toisen ihmisen kunnioittava kuuntelu, pidättäytyminen muodostamasta mielipiteitä liian nopeasti ja oma persoonallinen ilmaisu. Dialogisuus menetelmällisenä lähtökohtana on vaativa, koska se edellyttää osallistujiltaan oman minuuden ja omien kokemusten avointa ilmaisua. Dialogia käydään työnohjaajan johdattelemana, mutta liikkeelle lähdetään ohjattavien kiinnostukseen kohteista. Työnohjaajan tuleekin tarkastella ja pyrkiä kehittämään itsessään valmiuksia käydä ja johtaa dialogia.
Dialogi on väline jolla tuetaan vuorovaikutteista oppimisprosessia.
Dialogi ei synny itsestään, vaan sille on luotava suotuisat olosuhteet. Aktiivinen omaehtoinen osallistuminen (Ojanen 2003).

Liian usein mumisemme siis itseksemme, puramme työhuoliamme kotona puolisolle, ystävillemme ja jopa kiukkuamme lapsillemme. Monologin kyllä taidamme, mutta haastaisimme teidät kaikki harjoittelemaan hyvää ja kehittävää dialogia!

Dialogi ja monologi:
Ovat erilaisia puheen muotoja. Monologissa keskustelun osalliset pyrkii pitäytymään omissa  näkemyksissään ja puolustamaan niitä, jolloin tuloksena on sarja monologeja! Dialogi ja monologi vuorottelee vuorovaikutussuhteessa ja ne voivat käsitteinä olla lähellä toisiaan.

                             Kaikki virtaa, ulkona ja sisällä; kaikella on vuorovetensä;
                             kaikki nousee ja laskee; kaikessa tulee ilmi heilurin keinunta;
                             heilahdus oikealle on yhtä suuri kuin heilahdus vasemmalle; rytmi tasoittaa.
                                                                - Kybalion


Harjoitus;

Sulje silmät, kuuntele hengitystäsi. Tunnet kuinka keho rauhoittuu.
Poimi mieleesi äskettäin käymäsi dialogi työssä, jonkun työkaverisi kanssa. Muistele sitä mielessäsi.
Kuinka keskustelu sujui, olitko sinä enemmän äänessä, kuuntelitko tarkkaan, pahoititko mielesi vai tuliko sinulle hyvä olo keskustelustasi. Muistele mahdollisimman tarkkaan kaikki yksityiskohdatkin. Älä liioittele, pysy oikeassa tilanteessa.
Kun olet saanut muisteltua asian läpikotaisin, avaa silmäsi.
Ota kynä ja paperi, kirjoita vuorosanat ylös paperille.
Tutki dialogin kulkua. Mieti olisiko asiassa jotain sellaista, että se olisi hyvä vielä käsitellä? Kirjaa se ylös.
Kirjaa paperille ylös vielä mielipiteesi siitä, millainen tilanne mielestäsi oli.
Voiko tilanteen muuttaa? Millä sanoilla tai lauseella, että siitä jäisi oikeudenmukainen ja hyvä mieli.

 

Oppia ikä kaikki!

Elinikäisestikö opitaan?

Me soljumme kohti tulevaa joka vaatii meiltä paljon uusia taitoja ja tietoja. Tunnetajua ja silmää soveltaa asioita, tilanteita muutoksiin suhtautumisessa. Joustammeko, kestämmekö teknologian kanssa edes jotenkin ajan tasalla, pystymmekö joustamaan työelämässä? Säilyykö työpaikkani ja riittääkö rahani, saati hermoni?

Kasvatuksen ja koulutuksen kentällä vallitsee hämmennys. Meissä itsessämme vallitsee hämmennys. Elämänhallinta velloo vaikeuksissa. Työelämä puskee päälle kovilla vaatimuksilla muuttua. On opittava joustamaan, on kyettävä mukautumaan. Ympäristö muuttuu ja me itse muutumme.
Mutta harva haluaa muuttua. Tuskin koskaan on oppimista ja kykyä luovasti avautua uusiin tilanteisiin tarvittu yhtä polttavasti kuin nyt. Koskaan ei oppijalla ole ollut käytettävissään yhtä mittavia työvälineitä oppimisensa avuksi. Tuskin koskaan oppija itse on ollut yhtä hämmentynyt. (Saarinen, Lonka 2000.)

Monella meistä työelämässä kiinni olevalla on samaan aikaan myös opintoja tehtävänä . Takaraivossa kolkuttaa, että minun täyttyy tai haluan lisäoppia. Hienoa ja onnea niille, jotka jaksatte suorittaa vuosien opintoja sekä suoriutua työstänne yhtä aikaa hyvin! 
Tämä on mielestäni yksi hyvin tärkeä seikka työnohjaustarpeita ajatellen. Kuinka monella työssä olevalla, elinikäisellä oppijalla on työnohjaus mahdollisuus?
Opiskellessa tiedostamaton tieto nousee käyttöömme, jos vain annamme sen tapahtua. Minä itse koen opintojeni aikana hyvin voimakkaana oman intuitioni, joka auttaa usein monella tavalla. Kuunteletko sitä hiljaista sisäistä ääntäsi? Oletko edes joskus miettinyt: "Mistä näitä juttuja oikein tulee?"

Oppia ikä kaikki..... tarkoitan tässä yhteydessä myös oman sisäisen tunteen ja tiedon kuuntelua. Hiljentymistä ajan huminasta. Se vaatii pysähtymään, ottamaan itselle aikaa.

Sosiaalisten taitojen tärkeä kyky on innostua itse työstään ja kyky innostaa muita. Innostunut opettaja virittää opiskelijansa opiskelemaan tehokkaasti oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Innostunut sosiaalityöntekijä saa asiakkaan uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Innostunut ihmissuhdetyöntekijä luo mielekkyyttä tekemiseensä ja hänellä on aito halu auttaa muita ihmisiä. Hän tuntee kiintymystä omaa työtään ja siinä mukana olevia ihmisiä kohtaan. (Isokorpi, Tunneoppia - parempaan vuorovaikutukseen 2004)

Työnohjaus mahdollistaa meille paljon tilanteita, joissa voimme tuumailla vain omaa
suhtautumista, omaa reagointia, omia voimia ja sen kaiken siirtämistä omaan työyhteisöön tai opintoihimme. Työnohjaajalla on iso rooli kaiken sen tiedostamattoman nostamisessa ylös työntekijän käyttöön. Tämä on myös oppimista mitä suuremmassa mittakaavassa!

Olennaista on ajatella, vielä olennaisempaa on ajatella toisin. Mikä erottaa huippuonnistujat keskinkertaisista suorittajista? Vain harvoin puhdas tietomäärä - pikemminkin kyky ottaa olennainen irti siitä mitä tietää. Lähtönopeus, sovellutussilmä. Vaihtoehtojen taju. Pelitaju, arvostelukyky - oppimisen ihme syntyy tapahtumasarjana, jonka suunta on tulevaisuus. (Saarinen, Lonka 2000.)

Opitaan me siten itseksemme työssä tai koulutuksessa, toisten kanssa tai kautta, lukemalla tai tekemällä, se ei mielestäni ratkaise merkittävästi lopputuloksen laatua :).
Onnellinen elinikäinen opiskelija on mahtava tyyppi, josta työmarkkinat pitävät kiinni tai toivovat saavansa kopitettua. Nautitaan ajatusvirrasta ja opetellaan kuuntelemaan sisäistä kolkutustamme opettajana ja ohjaajana, tällä hetkellä maailmassa, jossa vallitsee tiukat tilanteet.


                                     "Että nauraa usein ja paljon:
                              että voittaa osakseen ajattelevien ihmisten arvostuksen
                                      ja lasten kiintymyksen;
                              että osaa vilpittömästi arvostaa rehellistä kritiikkiä
                              ja kestää valheellisten ystävien petoksen;
                             että arvostaa kauneutta ja löytää toisista parhaat puolet;
                             että jättää maailman vähän paremmaksi
                                     terveen lapsen kautta
                                     tai puutarhatilkun kautta
                                tai parantuneen yhteisötekijän kautta;
                                että tietää että ainakin yksi elämä on hengittänyt helpommin
                                    sen vuoksi että on elänyt -
                                sitä tarkoittaa onnistuminen."
                                                             (Ralph Waldo Emerson)

                                    "Toinen toistaan tukien"