Kuulemme hiljaisia kehotuksia

Reagoinko omaan tuntemukseeni ja opettelen kuuntelemaan sisimpääni

Eräänä päivänä sattui monta "hassua" juttua.................
Nuori isä lapsensa kanssa pyysi virtaa pakkasella autostani, en suostunut huonon auton akun vuoksi.
Odotin vierasta väärällä asemalla.
Parkkeerasin autoni aivan väärin vinoparkkiin.
Ajoin melkein vastaantulevien kaistalle risteyksessä.
Kaikki nämä tapahtui noin kahden tunnin sisällä.

Jäin ajattelemaan pientä poikaa isänsä kanssa. Miksi ihmeessä en auttanut?? Oliko niin tarkoitettu? Mistä minä sen tietäisin. Tunne siinä tilanteessa itselläni oli voimakas, aja eteenpäin. Asia kuitenkin jäi vaivaamaan mieltäni, kiltti kun olen. Saiko isä apua? Ehtikö hän ajoissa sinne, minne oli menossa? Mitä kaikesta seurasi? Eihän se minulle kuulu, mutta jokin kosketus asioihin oli kuitenkin. Siksi aivomme käsittelee näitä asioita.
Työssämme useasti ohitamme toisen pyynnöt ja toiveet. Jääkö työyhteisössä samalla tavalla asiat mietityttämään? Tietenkin jollain tasolla. Tuommeko ne uudelleen esille joissain tilanteissa? Olisiko selvitty myöhemmiltä harmeilta, hankaluuksilta, jos olisimme kuunnellet pyyntöä itsemme kautta, ajatellen sen seurauksia. Jäikö asia vaivaamaan sinua pitemmäksi aikaa, kuuletko korvissasi toiveen, jonka tyrmäsit vai näetkö tilanteen kenties silmissäsi sen jälkeen? Tunnetko syyllisyyttä?

Ajatuskatkos vieraan hakemisesta juna-asemalta oli seuraava tilanne. Hän oli ilmoittanut viime tipassa tulevansa linja-autolla. Oletin siis aiemman tiedon pitävän paikkaansa, koska en ollut nähnyt uutta viestiä. Parkkeerasin autoni "poikittain" aseman eteen. Olinko asettanut autoni jo kuvaavasti poikittain? Asia selvisi puhelimitse. Ajoin toiselle asemalle.
Oliko tämä harha-askel tarpeellinen tehdä jonkin oivalluksen vuoksi? Tai oliko tämä silkkaa huolimattomuutta? Oliko tässä jokin viesti tulevasta yhteistyömahdollisuudesta juuri tämän ihmisen suhteen? Joku sanoisi ajatuksista, pelkkää hölynpölyä! Mutta onko?
Vaikeuksien ja kiertämisen kautta hyvään mieleen, sanoisin! Työssä kuvainnollisesti tällainen tilanne voisi olla viesti oman huolellisuuden tarkastaminen. Tilanne, kuinka tunne olisi hyvä pystyä kuuntelemaan rauhassa, usein se on oikeassa. Tiedostamaton kolkuttaa. Väärin parkkeeraus autolla voi olla sinulle huomautus väärästä ajoituksesta, huomion puutteesta tai vaikka vääränlaisista omista asenteistasi tuntematonta kohtaan.

Lähtiessäni korjaamaan tilannetta asemalta toiselle, ajoin risteyksessä väärin. Tuttu risteys ja holtitonta menoa! Tarkasta suunta, huutaa sisäinen ääni! Niin siis oikea kaista, tai sitten paljon syvempää. Huomio muut vastaantulijat, odotettavissa olevat äkilliset tilanteet. Älä oleta selviäväsi ilman naarmuja. Selvisin, ei ollut muuta liikennettä! Oikeaan suuntaan kulkeminen on meille aina tärkeää tarkastaa aika-ajoin. Kun useampia samankaltaisia varoituksia tulee eteen, kellot soi sisälläsi ja kuunteletko sitä ääntä? Tilanne voi olla työssäsi tai vapaa-ajallasi ajankohtainen tarkastettava asia.
Miksi joskus tuntuu siltä, ettei tämä kannata, etten ole tehnyt oikein, etten nyt toiminut asiallisesti tai se voi olla mitä muuta huomioitavaa tahansa!

Kirjassa Työyhteisön työnohjaus 2012, on kohta jonka haluan jakaa tähän yhteyteen.
Yhteisön tunnemaailmaa voi edistää kulttuurilla, jossa huomioidaan toiset jäsenet arvostavasti. Yhteisössä voidaan viljellä niin sanottuja kulttuuritunteita, jotka synnyttävät mielihyvän kokemuksia (Perheentupa 1995):

• luottamus ja rakkaus edistävät liittymistä ja yhteenkuuluvuutta ja vahvistavat avoimuutta ja vuorovaikutusta
• kunnioitus saa ihmisen tuntemaan olevansa arvostettu ja suhtautumaan palautteen antamiseen lahjana
• ilo rentouttaa sekä yhdistää, ja huumori usein myös mahdollistaa vaikeiden asioiden ilmaisun ja kestämisen
• suru voi yhdistää myötätunnon ilmaisun kautta
• rohkeus pitää toivoa yllä, vaikuttamisen ja muutoksen mahdollisuuksista ja ilmaisee vastuunkantamista omista tunteista
• kiitollisuus vähentää kilpailua ja kateutta ja edistää erilaisuuden ymmärtämistä.

Miksi otin nämä seikat juuri tähän hiljaisen kehotuksen kuunteluun on, oman sisimpämme tutkiskelun tärkeys kaikkeen siihen mitä ympärillämme myös tapahtuu ja annamme tapahtua. Nämä edelliset seikat ovat yhteydessä kaikkiin työyhteisöjen hyvinvointi- tai epäonnistumistilanteisiin. Heijastavat välillä meitä tietämättämme paljon ulkoisia merkkejä ajatuksistamme, meistä ihmisinä ja työtovereina, johtajina tai yhteisöön yleisesti kuuluvina tekijöinä.

Tunneäly liittyy myös hyvin oleellisesti hiljaisten kehotusten kuuntelemiseen. Käsitteenä Tunneälyn teki 1990-luvun puolessa välissä tunnetuksi journalistipsykologi Daniel Goleman. Tunneäly voidaan jakaa yksilön sisäisiin tunneälyllisiin tekijöihin ja yksilön vuorovaikutus- ja ihmissuhdetekijöihin. Goleman taas on tehnyt tunneälyn osa-aluejaoksi viisi tekijää;

• tietoisuus omista tunteista
• tunteiden hallinta
• itsensä motivointi
• empatia
• ihmissuhteiden käsittely ja hallinta

Työnohjaus - ryhmien ja organisaatioiden kehittämisen välineenä 2011.

Pyrin tässä sanomaan omalta osaltani asioita, joita olen huomioinut itse omassa kehityksessäni työyhteisöön kuuluvuuden suhteen. Me kokonaisuudessamme ja ajatuksissamme opettelemme koko ajan hiljaisten äänien kuuntelua terveellä ja luonnollisella tavalla. Luottamuksen kasvattaminen itseä ja itsenäisenä toimimista ajatellen auttaa yhteisöllisyyteen, mutta myös pönkittää positiivisesti sinua itsenäiseen harkintaan ja ratkaisuihin. Tunteidemme positiiviset seikat huomioiden olemme todellisia taistelijoita hyvässä!

Harjoite;
Istu rauhallisessa paikassa ja sulje pehmeästi silmäsi. Kuuntele hengitystäsi.
Kuulostele mihin tunteesi sinua kuljettaa, mitä asioita se sinulle tuo nyt eteen. Ota kiinni ensimmäisestä tunteesta ja pysähdy asian kanssa. Mieti miksi juuri tuo tunne nousi. Mitä se haluaa sanoa minulle? Katso asiaa hiljaa rauhassa. Ota oivalluksesta kiinni, jos sen saat!
Tutkiskele tilannetta jonkin aikaa ja palaa ajatuksissasi tähän hetkeen takaisin, rauhassa. Kirjaa tuo tunne ylös jonka sait mietittäväksesi. Kunnioita hiljaista sisäistä kehotustasi!