Ota vastuu työhyvinvoinnistasi!

..älä odota sitä muilta

Ole oma-alotteinen ja myönteinen. Listaa asiat joista nautit työssäsi. Mikä sinua motivoi? Ihmissuhteet, itsenäisyys vai haastavuus?

Mitkä on vahvuutesi ja kuinka voisit käyttää niitä parhaiten? Keskustele esimiehesi kanssa. Kehitä itseäsi, opettele uusia taitoja ja yhdistele mielenkiintosi kohteita työhön mahdollisuuksien mukaan. Pyydä uusi työkaveri juttelemaan. Riko rutiineja; pitäkää vaikka kävelykokous. Kaikkea ei tarvitse saada heti! Hyväksy ettei kaikkeen voi vaikuttaa. Keskity siihen, mikä on hyvin.

Tässä varmaan parhaimpia ajatuksia vastuun ottamisesta työssäsi!
Olen itse henkilökohtaisesti ollut tilanteessa, jos toisessakin. Oppinut toivottavasti kantapääni kautta tehden virheitä. Virheet opettavat. Vetäytyminen omaan oloon, omassa työssä, peläten toisten reaktioita ja ilkeitä sanojakin. Myötäileminen, vaikka tietää olevansa itse oikeassa. Jännitys ja sen mukanaan tuomat hassut kömmähdykset. Pelko, etten pysty suoriutumaan. Valehtelu oman tehtäväni suorittamisesta, osaamisesta.
Kiinni jääminen näistä kaikista edellisistä ei ole mukavaa. Kaikki työyhteisöt ei salli erehdyksiä, mokaamista, ujoutta tai muuta arkuutta.
Itkua työpaikan wc-tiloissa tai kotona valvottuja öitä.
En uskaltanut puhua kiusaamisesta tai epäoikeuden mukaisesta kohtelustani pomolleni. En myöskään tutustunut työkavereihin, ei tullut mieleenkään. Olin lukossa, jännitin.
Saatuani aikuisiässä haluamani työpaikan, päätin, että olen avoin ja huolehdin itsestäni. Kaikki muuttui. Keskustelin rohkeasti kaikkien kanssa, olin avoin. En koskaan puhunut omista henkilökohtaisista tärkeistä asioistani. Oli mukavaa mennä töihin, olla siellä, tehdä sitä mitä tiesi nyt jo osaavansa. Oli varma!

Toiset työkaverisi eivät voi tietää sinun tiedostamattomia asioita, sinun täytyy hoksata ja löytää ne itse, ennenkuin varmuus tulee. Se on vastuun ottamista omasta itsestään ja tieto tuo samalla työhyvinvointisi palkintona sinulle.
Työkavereillasi on jokaisella omat polkunsa kuljettavana, niinkuin sinullakin. Ei tarvitse esittää mitään, ei tarvitse jännittää tai pelätä. Avoimuus ja kiinnostus työhösi ovat avainasemassa. Taitojasi unohtamatta. (Et varmaan mene esimieheksi sellaiseen työhön josta tiedät vain hitusen, vaikka sinut valittaisiinkin. Tällä tarkoitan omaa työsarkaani asiakaspalvelussa, josta haukkumisen jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen poistuessani työpaikalta, lopullisesti).

Me kasvamme ja kasvatamme itseämme työelämässä samoin kuin opinnoissamme, tai kasvua pienestä ihmisestä isoksi osaajaksi. Olemme silloin tietoisia omista tiedostomattomista hyveistämme, valmiita noukkimaan ne käyttöömme. Kukaan ei ole kuin sinä, kukaan ei voi tehdä työtäsi siinä tilanteessa, kukaan ei ota tilannetta haltuun, jos et itse sitä tee!

Työyhteisöissä voidaan yllättävän pahoin alalla kuin alalla. Työssäsi huomioi, että osaamisesi täydentää työyhteisöäsi ja antaa työn merkityksen. Kiinnitä huomiosi myös siihen, että sinua kuunnellaan, uskotaan ja olet olemassa työyhteisössäsi. Paljon täytyy täyttää ja aina ei mikään riitä. Riitaa, huonoa käytöstä ja eriarvoisuutta ei tule niellä vaan ottaa se vakavasti, järkevästi ja viedä asiat eteenpäin. Kun uskot itseesi, olet itsesi herra. Työyhteisössä se tarkoittaa samalla joustavuutta ja järkeviä toimia.

Työssä jaksaminen vaatii myös sinun kokonaisvaltaista hyvinvointia, oikeanlaista ravintoa ja liikkumista. Terveitä elämäntapoja ja itsesi kiittämistä. Sairauksistasi huolehtimista, kiinnipitäen oman terveyden balanssista. Ystävistä, kavereista kiinni pitämistä. Raha-asioiden hallintaa ja perhe-elämän tasapainoa.
Kauniita korulauseita, aina ei vaan ole näin. Silloin sinulta itseltäsi vaaditaan avoimuutta, keskustelua työnjohdon kanssa ja oikeuksistasi huolehtimista. Kipeänä ei tehdä töitä, ei myöskään liian pienellä palkalla tai huonoissa olosuhteissa. Näillä tarkoitan selkeästi laiminlyötyjä sääntöjä ja lakeja työpaikoilla.

Toivon teille kaikille hyvällä tavalla itsekästä ja nautinnollista työuraa, oli se mikä hyvänsä, mistä pidät. Toivon myös, että otat härkää sarvista, jos näin ei ole! Kukaan ei säry. Jos käy niin, ettei asioita saada etenemään, meillä on turvanamme liitot, oikeusapukin. Kukaan ei tee mitään sinun hyvinvointisi eteen, jos et itse vaadi tai halua sitä.

Aina kaikki leikki ja hyvä irrottelu on katkaisemassa arkea. Muista siis pitää hauskaa, nauraa, tanssia ja nauttia elämästä!

Tympääntymistäkö?

Saanko tympääntyä työhöni? Mitä siitä seuraa?

Tympääntyminen on uupumuksen ensi oire.

Tätä seikkaa voimme peilata monesta eri kulmasta. Tympääntyminenhän voi johtua lukemattomista eri syistä. Syitä voi olla esimerkiksi; väsymys, loppuunpalaminen, hallitseva krooninen kipu, huono työilmapiiri, huono työnjohto, ammatti ei enää tunnu omalta, työtä ei arvosteta, ei ylenemismahdollisuutta, epätietoisuus, kotiolot, masennus ym. seikat.

Työhön saa tympääntyä. Me tunnemme siitä huonoa omaatuntoa, jossain tilanteissa tietenkin syystä.

Avoin keskustelu useissa tilanteissa on avain parempaan huomiseen. Työnohjaus on yksi iso mahdollisuus käydä läpi tympääntymiseen liittyviä asioita. Moni kuitenkin kokee tiedostamattaan pahaa oloa työstään. Me suomalaiset olemme huonoja tutkiskelemaan mistä paha olo johtuu. Näin tilanne menee usein liian pitkälle, ennenkuin se tulee ilmi toisille tai itselle.

Masentuminen on oiva esimerkki hitaasti hiipivästä tympääntymisestä ja pahasta olosta. 

Olen itse ollut tympääntymisen ketjussa mukana. Se hiipi hiljaa pienistä asioista, niistä kasvoi suuri möykky. Puhumattomuus johti uupumiseen, lievään masentumiseen ja sairaslomaan. Meillä ei oltu kuultukaan silloin työnohjauksesta. Työilmapiiri oli aika-ajoin hyvin huono silloin. Kilpailu työsuorituksista oli ahdistavaa ja selän takana hengittäminen pyyhki pois viimeisimmätkin toivon kipinät jaksaa työssä. Sairaslomalla sai olla rauhassa, tarkoitan sitä, ettei kukaan kysynyt mikä on oikeasti?! Lääkäri totesi lievän masennuksen, lykkäsi lääkemääräyksen kouraan, se siitä.

Tuolloin minulla oli kaksi pientä lasta, niin sanotut ruuhkavuodet painoivat päälle. Lapset olivat kuitenkin minulle se avain, joka johti pelastumiseen. Leikki ja huumori palauttivat mielialani hitaasti sillä seurauksella, että palasin takaisin työhöni kahden kuukauden kuluttua. Näin silloin asiat aivan uudessa valossa. Voisi sanoa, että olin itseoppinut tiedostamattoman tutkinnan itsessäni ja pelastanut itseni masennuksen kourasta. Näinkin hyvin asiat voi joskus mennä ilman terapiaa ja lääkäreitä.

Monella ei ole näin hyvää tuuria tai tilannetta kotona. Kotiolot tietenkin ovat hyvin tärkeä taustatekijä paranemiselle.

Kun ihminen alkaa nähdä asioita uudessa valossa, työtään ja työilmapiiriään, hän on rohkeampi ottamaan härkää sarvista. Totuus omasta olosta, tilasta ja toivosta tulee kertoa julki työnjohdolle, joka toivottavasti osaa ottaa asian rikkautena, eikä lyttäämisenä. Monesti asiaa keskustellaan auki, etsitään keinoja työn keventämiseen tai uudenlaiseen tehtävään ohjaamiseen. On myös niitä tilanteita, joissa luetaan kylmästi ehdot, teet näin, tai sitten....Silloin ei tilanne korjaannu, vaan pahenee. Kyllä me sen tiedämme, kuinka työnjohto on avainasemassa. 

Myötätuntouupuminen on yksi lisätekijä useassa työssä, varsinkin kun olemme tekemisissä vaikeiden terveyteen liittyvien asiakkuuksien kanssa, opetustehtävissä tai muissa auttamiseen liittyvissä haasteellisissa tehtävissä. Myötätuntouupumus voi viedä hitaasti tympääntymisen tai masennuksen tilaan. Harvemmin edes tunnistamme tätä uupumuksen tilaa. Meidän empatian taitomme tai puutteellisuus, on vaikuttavina tekijöinä, sekä taito suojella itseään toisten huolilta. Näihin asioihin omassa mielessä ei usein törmää, ennenkuin väsymys tai tympääntyminen alkavat tuntua kehossa.

Missä kohtaa kehoa sitten tunnet tympääntymisen?
Minulla se alkoi rintakehän ahdistavana painona sekä väsymyksenä. Koin myös jaksamattomuuden tunnetta, välinpitämättömyyttäkin. Oli vaikeaa herätä aamulla, töissä ei jaksanut toisten "pölinöitä" ja odotti, että kello tulee siihen aikaan, että voi lähteä kotiin. Kotonakaan ei saanut ajatusta irti työstä ja pahasta olosta, tympääntymisen tunne heijastui myös sinne, ja siellä tehtäviin töihin.
Jalat olivat raskaat ja pää usein hyvin kipeä.

Tänä päivänä meillä usealla on työterveys, josta saamme pikaisesti apua (tai ainakin täytyisi saada). Pohdinta, auttaako lepo, vai keskustelu? Vai jokin muu kuntouttava toimi. Lääkärit ottavat tänä päivänä vakavasti tympääntymisen tuoman uupumuksen, koska se tuo kivut usein tullessaan. Me tiedostamme usein "vaivamme", kun vain saamme sen sanoitetuksi.
Kehotankin teitä jokaista kuulostelemaan tympääntyneisyyttänne, kellä sitä tuntuu olevan, ja miettiä mistä se johtuu (työ ei ole tietenkään ainoa syy). Tiedostamattomasta puolestamme saamme oivallista tietoa rauhoituttuamme kuuntelemaan, mitä meidän aito sisin on asiasta mieltä. Siihen ei voi kukaan muu vaikuttaa kuin sinä itse. Avain onkin se, kuinka tuot asiat ilmoille.

Tympääntymisestä voi tietenkin seurata myös työpaikan vaihtaminen tai opintojen aloittaminen. Uusi asia alkaakin kiehtomaan. Tämä on erittäin hyvä ja voimaannuttava seikka uupumuksen hävittämiselle. Aiemmin eläkkeelle jääminen tai oman yrityksen perustaminen, matkailu tai jopa muutto muualle, ovat myös selviytymiskeinoja itsellemme ja kenties koko perheellemme. Tympääntyminen ei aina tarkoita tappiota! Voimme myös aloittaa siitä noustessamme aivan uuden kiitoradan, uuteen elämään ja voimaantumiseen.

Tutki itseäsi, ääntäsi, kehon toimintaasi ja tunteitasi. Kokonaisuutesi on viisain ja sismpäsi kertoo totuuden.

Kirjallisuutta; esimerkkinä Heikki Peltola Jokaisella on juttunsa.
Netistä löytyy paljon erilaisia artikkeleita sanahaulla.



                                                   

                             "Huomaan nyt, että kultaisia sääntöjäni ovat aina olleet nämä;
                              olla milloinkaan ryhtymättä sellaiseen työhön,
                              johon en voinut kerrassaan antautua;
                              ja olla milloinkaan halventamatta työtäni, olipa se kuinka
                              halpa tahansa"
                              - Charles Dickens

Tunnetko älyä?

Vai älyätkö tunnetta?

Minussa on tunnetta, minussa on älyä, mutta mitä nämä kaksi sanaa tekevät meissä?
Lapsuudessani olen tämänkin istutuksen saanut ja voin seurata kuinka se kukkii elämän eri vaiheissani.

Muistuttelen tunneälyn käsitettä tässä vielä (löytyy jo aiemmasta kirjoituksestani).

Tunneäly liittyy myös hyvin oleellisesti hiljaisten kehotusten kuuntelemiseen. Käsitteenä Tunneälyn teki 1990-luvun puolessa välissä tunnetuksi journalistipsykologi Daniel Goleman. Tunneäly voidaan jakaa yksilön sisäisiin tunneälyllisiin tekijöihin ja yksilön vuorovaikutus- ja ihmissuhdetekijöihin. Goleman taas on tehnyt tunneälyn osa-aluejaoksi viisi tekijää;

• tietoisuus omista tunteista
• tunteiden hallinta
• itsensä motivointi
• empatia
• ihmissuhteiden käsittely ja hallinta

Olen itse tutkiskellut omaa sisimpääni ja toimintatapojeni sekä sanomisieni lojaalisuutta. Tietenkin myös toimivuutta, uskottavuuttakin. Tiedostamattomat asiat saattavat putkahdella tunteiden seilaillessa aallokoilla mitä kummallisimpina lauseina. Se on yleensä Hups-tilanne. Pelästymme, vetäydymme. Tietenkin asiasta riippuen, joissain tilanteissa onkin hyvä sulkea suu. Mutustella ensin tupsahtanutta olotilaa, tunnetta. Kyselllä vähän itseltä, onko tässä yhtään älyä? Vai perustuiko tämä pelkkään tunneryöppyyn? Voi sanoa, voi tavaton kuinka meillä jokaisella on ollut ja tulee olemaan Hups-tilanteita!

Tulin hyvin iloiseksi löydettyäni Kauppalehden kirjoituksen Oikotie-työpaikat osiolta (miten se siellä oli?) Tunneälyyn erikoistunut tohtori Travis Bradberry neuvoi siinä, millaista sopiva käyttäytyminen työpaikoilla on. Hän pitää Linkedin-sivustolla työelämäblogia. Neuvot alkoi tällä lauseella, joka huvitti, mutta on niin totta; "ÄlÄ hölötä töissä sitä sun tätä". "Jokaisen pitää tietää, missä raja kulkee, sillä kun jaat jotain, paluuta ei ole". Kuinka moni tämän upean ohjesäännön muistaa? Tai edes ajattelee näin?
Tunneälyhän vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten ihminen hallitsee käyttäytymistään, liikuskelee erilaisissa sosiaalisissa kentissä ja tekee henkilökohtaisia päätöksiä.
Minulle on usea ihminen kertonut, miten he osaavat "lukea" toisten fiiliksiä. Herkät ihmiset kyllä vaistoavat asioita ja tilanteita. Tunneälykkäät ihmiset ovat siis taitavia toisten ihmisten "lukemisessa", Tämä auttaa ymmärtämään, mitä he voivat töissä paljastaa itsestään. Bradberryn mukaan tunneälykkäät ihmiset tietävät, että tiettyjen asioiden paljastaminen voi vetää urakehityksen täysin väärään suuntaan.
Bradberry luokitteli keskustelut, joissa ainakin olisi oltava tarkkana, seuraaviin; poliittinen suuntaus, pätevyys, palkka-asiat, työn vihaaminen, seksi, toisten ihmisten avioelämä, menneisyys ja uuden työpaikan haku.
Kutkuttavia aiheita kaikki, voisi tulla hyviäkin keskusteluja....kenties. Totuus on kuitenkin se, että nämä aihealueet aiheuttavat kaikkein helpoiten ja eniten närää, vihaa, kateellisuutta ja pahaa mieltä työpaikoilla. Olemme jokainen varmaan tavanneet täydellisen ja pätevän, perusnegatiivisen marmattajan, sekstistisen vitsien kertojan, työn vihaajan ja vaikka selän takana puhujan. Emme me oikeasti halua (vai haluammeko oikeasti?) työpaikallemme tälläisiä "tyyppejä". Työ on se asia, jota olemme menneet tekemään työpaikoillemme. Ihmiset joita kohtaamme, ovat työkavereitamme ja mehän olemme itse suuntautuneet tietyille aloille....tietyistä syistä....tai valinneet työn jota teemme.

Älyätkö tunnetta siis? Tunne siitä, ettei nyt kannata puhua. Tunne siitä, ettei nyt kannata pyytää palkankorotusta. Tunne siitä, että minusta ei pidetä/minua inhotaan. Meidän fiksu ohjauksemme siellä kertoo keholle, että stoppia nyt. Kyllä meidän varoitusjärjestelmämme toimii, mikäli osaamme kuunnella sitä.

Tunnetko sitten älyä? Silloin, kun ajattelin sanoa sille suoraan.....enkä sanonutkaan. Meinasin poistua paikalta.... Suutuin hurjasti, mutta olin hiljaa; kotona sitten mietin, että olihan hän oikeassa. Osaan tehdä jonkin työn hyvin, saan kiitoksen, kehrään. Osaan johtaa joukkoani! Koen onnistumisen tunnetta, siinähän minun älyni on esillä!

Sekoitus onnea. Sekoitus viisautta. Sekoitus tiedostamatonta ja tiedostettua.
Tunneäly on myös menestyjän merkki ja voi olla työpaikan tähti. Tunneäly siis auttaa toimimaan ihmisten kanssa, kestämään erilaisia paineita ja pärjäämään elämässä.
Sinä tiedät miltä sinusta tuntuu.
Olet kiinnostunut muista ihmisistä,
Uteliaisuushan on merkki empatiasta ja empatia on tie tunneälyyn.
Et pelkää muutoksia.
Tiedät heikkoutesi ja vahvuutesi.
Sinua ei voi loukata, koska tunnet itsesi niin hyvin.
Osaat sanoa ei.
Hyväksyt, että teet virheitä.
Annat pyyteettömästi (apuasi). 
Et tunne kaunaa.
Osaat käsitellä myös hankalia tyyppejä.
Et edes haluaisi olla täydellinen.
Arvostat sitä, mitä sinulla jo on. 
Otat etäisyyttä muuhun maailmaan, kuten työhösi, oma aikasi.
Nukut tarpeeksi.
Et myöskään viljele itsevihaa.
Iloitset antaumuksella!

Tunneälyä käsitellään paljon erilaisissa kirjoissa joita ovat kirjoittaneet mm; Mikael Saarinen, Kaarina Määttä, Goleman, Cavanagh, M, Elaine N. Aron.
Mielestäni on hyvin tärkeää ymmärtää tunneäly työnkuvassa; lapsesta aina vanhukseen saakka.
Eikä meidän tule unohtaa eläimiä, jotka ovat tekemisissä kanssamme!

                                                      Näytänkö hyvältä?

Minäkeskeisyys

Minä ja toiset

Kyllä, kaikki meistä on varmasti ajatellut työssään ainakin joitain asioita näistä; omaa selustaansa, identiteettiään, salaisuuksiaan, menneisyyttään, toiveitaan tai petollisuuttaankin.

Mikä minun rajani on, ettei joku tule ihon alle tai toiveenani saada jonkun ystävystymään kanssani.

Kun puhutaan minusta; minun mielipiteistäni toisia kohtaan, työtäni kohtaan ja siitä kuinka minä pystyn avautumaan tai salaamaan sen mitä sisälläni oikeasti liikkuu, olen usein hyvin varauksellinen.
Minäkeskeisyys ei suinkaan ole meille kaikille edes selvä ajatus. Emme tiedosta mitä oikeasti on minun etuni tai kohtaloni työyhteisössä.
Hyvin monet ihmiset luovat elämäänsä minuuden kautta, ajattelematta miten voisin olla me, meidän tiimi työpaikalla. Minun työni, teen sen niin kuin osaan. Minä vastaan vain oleelliseen (en ajattele, että oleellinen on usein juuri se mitä suojelen). Minä päätän ja minä osaan. Jos asia ei mene niinkuin minä haluan, niin ainakin kiukuttelen tai käyttäydyn nenäkkäästi. Minän suojeleminen on iso asia. 
Edellisessä kirjoituksessani otin ajatuksena miesten ja naisten erot työyhteisössä ja työnohjaustilanteissa. Tässä minäkeskeisyydessä nainen on usein se jäärä, mustasukkainen, hyökkäävä ja selän takana puhuja. Miehiä yhdistää mielestäni lojaalisuus enemmän, kuin minäkeskeisyys. 
Tosin nämä ovat vain minun kokemiani asioita työnohjaustilanteissa.
Seuraan esimerkiksi Hidasta elämää-blogia, jossa minäkeskeisyys on myöskin lukemisen arvoinen juttu.

Minäkeskeisyydestä on kirjoiteltu paljon ja mietitty onko se hyvä vai paha asia;

Väestöliitto on mm. todennut että yksilöllisessä kulttuurissa ihmisen identiteetti ja maailmankuva on minäkeskeinen.
Varhaiskasvatuksen teoriassa lapsen ajattelu on hvin minäkeskeinen.....siitä kasvetaan aikuisuuteen kasvatuksen kautta ja siinä on perheillä tässä yhteiskunnassa ja minäkeskeisessä maailmassa iso haaste.
Akatemiaprofessori Anne Kovalainen listaa kolme näkyvintä työelämää murtavaa tekijää, jotka ovat minäkeskeisyys, väliaikaisuus ja sitoutuneisuus. Anne Kovalainen johtaa Turun yliopistossa toimivaa Turun työtieteiden keskusta, joka on monitieteisen työhön liittyvän tutkimuksen, opetuksen, kehittämisen ja työelämäyhteistyön foorumi (Artikkeli on julkaistu Turun kauppakorkeakoulun Mercurius-sidosryhmälehden numerossa 3/2013).

Itsensä rakastaminen ei ole itserakkautta! Se että rakastan itseäni on, että otan vastuun kaikesta mitä tunnen, ajattelen ja teen.

Minä ja toiset työyhteisössä on aina haaste. Hyvin monenlaisia ihmisiä tekemässä samaa hyvää, tai ainakin niin tulisi olla. Minä, kuinka tulen toimeen muiden kanssa ja kuinka jaksan kaikkien erilaisuutta, on jokapäiväinen asennoitumisen paikka.
Meitä on koulutettu ja ohjattu työhön jota teemme. Meidän tulee myös osata vaatia mitä meille kuuluu. Tiimeissä, parityöskentelyssä, alaisena, ohjaajana, johtajana toimiminen vaati monenlaisia taitojamme itsemme ohjaamistaidoista, itseluottamuksesta, muiden huomioimisesta. En pidä ajatuksesta kotiminä ja työminä. Usein kuitenkin todellisuudessa asiat ovat niin. Meillä on oma työminämme johon sisältyy luonnollisestikin erilaisia tapoja ja toimintoja kuin kotona. Usein myös erilaista luonteenlujuutta, päätösten tekemistä ja suvaitsevaisuutta eri tavoin kuin kotona tai ystäviemme kanssa ollessamme. Näin voimme myös todeta, että meillä on monta roolia eri tilanteissa. Luonteemme, oppimme elämästä tai vaikka perheeltä saatu, sosiaalisuutemme tai vaikka joustavuutemme vaikuttavat minun ja muiden työskentelyyn työyhteisöissä.

Meidän ei kuitenkaan tule olla jotain aivan muuta kuin olemme. Luonteemme hioutuu muiden kanssa työskennellessämme. Kultainen keskitie, oman sisäisen ja salatun tiedon jakaminen on tärkeää yhteisöissä. Se ei tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi kertoa avoimesti kaikki asiat jotka henkilökohtaisessa elämässä on menossa tai ovat olleet historiaamme. Joustavan ja hyvän yhteistoiminnan saamme aikaan, kun annamme itsestämme siihen tilanteeseen ja työyhteisöön tarvittavat ja sopivat keinot, tavat ja toiminnan. Meidän tulisi myös osata ottaa toisten keinot, tavat ja toiminta mukaan työhön ja tutkia, kuinka voimme nämä asiat yhdistää, käyttää hyösyksi ja onnistuneeksi toiminnaksi.

Tiedostamatontamme tulee tässäkin asiassa puhutella yksin ja yhdessä työyhteisön kanssa. Hyvä johtaja osaa kuunnella ja napata käytöksemme perusteella oleellisia asioita, joilla tiimien ja työyhteisöjen toiminta rehevöityy kaikkia osapuolia koskevaksi, hyvin toimivaksi ja tuottavaski yksiköksi kaikkien yhteisvoimin. Yksin emme saavuta yhteisössä kuin hetkellistä onnistumisen tunnetta, vaan siihen tarvitaan minä ja sinä ja sinä......koko yhtälö.




                       "Ylpeinä me kuljemme
                         haavojamme peittelemättä
                         Nöyrinä me polvistumme
                         kun emme enää löydä, ymmärrä
                         Vahvoina me nostamme
                          pudonneet taakat
                         Heikkoina me tunnustamme
                         ettemme jaksa enää
                         Ylpeinä me näytämme
                         kasvomme kaikille"

                                         -Tommy Tabermann

Onko eroja miesten ja naisten työnohjauksessa?

Onko meissä mitään eroa työssämme?

Sukupuolisuus puhuttaa paljon työelämässä. Miehillä on paremmat palkat, raskaammat työt, kaikki huippuosaajat on miehiä. Ei se niin ole. Sukupuoleltamme voimme olla ketä hyvänsä, ei sillä ole merkitystä. Sillä on merkitys millaisen kasvatuksen olemme saaneet, missä ympäristössä ja kenen taholta. Ajalla ja paikallakin on tietenkin merkitystä. Vanhemmat työntekijät ja nuoremmat ovat kasvaneet hyvin erilaisissa olosuhteissa. Ajattelemmeko sitä, kun palkkaamme työvoimaa?

Jokaisen tulisi olla super. Nainen ei olevinaan kelpaa siihen tai tähän, mies ei taas sovi tähän...... syitä on monia ja asenteita myös. Jokaisessa ihmisessä on eroja. Onneksi emme ole samanlaisia! Mies on perheen pää, nainen hoitaa kodin? Tämä kyllä vieläkin pätee valitettavan tai ei valitettavan monessa kodissa. Meidän eromme on ainutlaatuista ja meidän tulisi oppia käyttämään sitä voimana, mahdollisuutena, värikkyytenä, lempeyttä tuovana, kurin pitävänä.....ei näiden vanhojen kaavojen kangistamina.

Työnohjauksissani miesten osallistujamäärä on pieni. Naisvaltaisuus näkyy edelleen. Miehiä kaivataan kasvatus ja hoitoalalle edelleen. On kieltämättä tilanteita, joissa tarvitaan jopa voimaa tai kuorma-autokorttia. Nämähän voi olla myös naisella? Eikö?

Tarvitaan myös hellyyttä, turvallista syliä, ruoanlaittotaitoja, kahvin keittäjää. Mies voi omata nämä tavat ja taidot siinä samassa kuin nainen.

Halusin tällä osoittaa sen, kuinka jakoa ei tarvita, eroja ei tarvita luetella, kumpaakaan osapuolta ei tarvitse ali-, tai yliarvioida.

Pojat kaipaavat miehen mallia. Tytöt ovat isän tyttöjä. Tytöt seuraavat äidin jalanjälkiä. Pojat haluavat pienenä jo autoja leikkikaluiksi. Tytöt leikkivät nukeilla. 

Tapoja, vanhoja uskomuksia, tiedostamattomia ohjautumia, vääristyneitä luuloja, aikuisen esimerkkejä. Me kasvattajina annamme tiedostamatonta ohjausta sekä tiedostettua ohjausta lapsillemme. Me teemme alustan. Me annamme eväät. Me ja ympäristö. Me ja ystävät. Me ja koulu. Me ja muut yhteisöt johon lapsi kuuluu tai jää ulkopuolelle. 

Oletan että tänä päivänä vanha kulttuuri kasvatuksesta on paljon muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kasvatus muokkaa meistä "miehiä" tai "naisia". Sellasia mihin me itse olemme valmiita ja suostumme.

Oma kokemukseni työnohjaustilanteissa on sekä miesten että naisten suhteen sama. Molemmat osapuolet keskustelevat yhtä aktiivisesti, tai ovat hiljaa yhtä aktiivisesti! Työpaikan kulttuurista tietenkin riippuen. Miesten sanomaa pohditaan yhtä aktiivisesti kuin naisten. Tasasuhteissa ollaan edes tämän edessä! Toki me esitämme asiat hieman erilaisessa valossa, peilautuen kasvatukseemme. Olen tavannut mahtavia miehiä ja naisia työnohjausurani aikana ja annan heille täysin tasa-arvoisen "käsittelyn" ohjauksessa. Me täydennämme toisiamme. Jos miesten on vaikeampaa kaivaa tiedostamatonta tietoa itsestään, niin se tasaantuu naisilla joissain muissa tilanteissa. Ollaan onnellisia siitä mitä ja ketä olemme, se riittää! Toivottavasti!

Kaikenlaisista ero-asetelmista tulisikin pyrkiä pois. Suhtautua jokaiseen ihmiseen yksilönä. Tiedostamaton löytyy meistä kaikista, niin myös jokaisesta työnohjauksesta.

                                             Rentun ruusutkin kukkii sovinnolla vieritysten

Irtiotto

Irtaudun - olen

Jokaisella meistä on työhistoriamme aikana lomia, lyhyempiä ja pidempiä. Loma voi olla esimerkiksi lakisääteinen, oma loma, opintovapaa (jos sitä nyt voi lomaksi sanoa, mutta irtiotto kuitenkin), vuorotteluvapaa. Olihan meillä lomat jo kouluaikanamme ja ennen sitäkin. Ihmiset jotka elävät työn ulkopuolella voivat myös lomailla tai tehdä erilaisia irtiottoja. Eläkeläiset samoin.

Irtiotto ei ole itsestäänselvyys, ei myöskään aina mahdollinen. Kuitenkin väitän ja toivon, että jokainen meistä ottaisi irtioton elämässään ainakin yhden kerran. Lyhyt loma ei välttämättä suo sinulle arjesta irtipäästämisen mahdollisuutta. Toiset voivat olla myös niin poikki, ettei pitkäkään loma vapauta heitä ajatuskierteestä, jonka liian kiire tai jokin muu häiriötekijä on saanut aikaan. Tällöin totaalinen irtiotto voi pelastaa esimerkiksi vakavalta sairastumiselta, jatkuvilta säryiltä tai univaikeuksilta.

Työnohjauksen kannalta pidemmät lomat ja vapaat ovat hyvin antoisia. Uusien näkemysten syntyminen itsessä ja työssä, unen tasaantuminen, hyvän olon saavuttaminen. Nämä seikat ja toki monet muutkin vaativat erilaisilta ihmisiltä eri ajan parantua, tasaantua, rauhoittua ja päästää irti kierteestä, jonka kenties tiukka työputki on saanut aikaan. Täytyy muistaa tässä yhteydessä myös sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudet tai jaksaminen työyhteisössä. Työnjohdon painostava kulttuuri tai liian raskaaksi käynyt työ. Ikääntyessämme alamme ehkä haaveilemaan muunlaisesta työstä tai opinnoista. Kenties myös elämäntilanne vaatii tarkastelua ja voimavaroja.
Näissä ja muissakin tilanteissa loman ottaminen esimerkiksi vuorotteluvapaan tai opiskeluvapaan mahdollisuutena on aivan loistava irtiotto.

Loman aikana meillä on mahdollisuus rentoutumisen ohella kuunnella, mitä meidän sisimmällä on asiaa. Moni meistä ei ole antanut lupaa itselleen kuunnella itseään. Tämä on tärkeää oman hyvinvointimme kannalta. Irtipäästäminen normaalista arjen pyörityksestä saattaa antaa meille suunnattoman paljon voimia jaksaa työssämme entistä paremmin. Voimia latautuu myös arkeen ja itsellesi. Oman itsensä vuoksi kannattaa tehdä hyvinvointiin liittyviä korjausliikkeitä tai mietintää mitä oikeasti haluaa isona.

Irtautuminen, pidempi loma, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyy sanoa itsensä irti työstä, avioliitosta, parisuhteesta tai asunnostaan. Vaan irtiotto mahdollistaa uuden suunnan etsimisessä, tilanteiden tarkastelussa tai lisä opintojen suorittamisessa.

Työnohjauksissa on useaan otteeseen pysähdytty tähän ongelmaan, etten voi tai uskalla. Ettei ole mahdollista rahan tai työtehtävän vuoksi olla pidemmällä lomalla. Järkevä työnantaja kyllä ymmärtää tämän asian hyvät puolet. Uskallus ja heittäytyminen puuttuu. Ihmiset ovat aivan rikkinäisinä uupumuksesta tai keljutuksesta, eivätkä he osaa nähdä eteenpäin. Hyvä työnohjaaja on kullan arvoisessa asemassa näissä tilanteissa näyttääkseen ja ohjatakseen erilaisin harjoittein ryhmässä tai yksilöohjauksessa suuntaa hyvinvointiin ja jaksamiseen. Työnohjaushan on myös ohjaamista ihmistä uuteen työtehtäväänkin, ulos noidankehästä. Työnohjauksessa myös voi saada itselleen vahvuutta ja rohkeutta keskustella ja avata jaksamis-ongelmaa.

Kuka meistä huolehtii, jos me ei itse sitä tehdä? Kuka tulee sanomaan hyviä sanoja ja kannustaa, jos työyhteisö ei ole sen kaltainen? Kuka muu voi vaikuttaa? Perhe, omaiset, ystävät, hyvä työyhteisö meidän itsemme lisäksi. Kaikilla ei ole näitä tukipilareita, ja silloin työyhteisö ja työnohjaaja ovat ainoat ihmiset, jotka voivat auttaa uupumuksen ehkäisyssä.

Haluan henkilökohtaisen kokemukseni kautta teitä kannustaa oman itsenne vuoksi ottamaan askel irtiottoon!


                                             Kippis ja hörps elämälle!
                             

Työhön takaisin palaamista ei tarvitse tai kannata jännittää! Siihen auttaa monenlaiset asiat; suhtautumisesi on muuttunut ja työyhteisö auttaa uusissa asioissa sekä toimissa. Ainahan uusi jännittää, mutta siinä on myös se elämän nautinto oikeanlaisena edessäsi.
Voit kiittää itseäsi, että annoit mahdollisuuden ja työyhteisösi kiittää sinua, että palaat entistä vahvempana. Näillä keinoin saamme myös työyhteisöissä muutosta aikaan tuuraajien suhteen. He ovat usein pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin työn ulkopuolella sillä hetkellä olevia. Heidän työhön pääsy on uskomattoman upea asia meidän yhteiskunnassamme, jossa työttömyys on todella suuri ongelma. Suvaitsevaisuus ja kärsivällisyys onkin työyhteisöjen päättäjien tämän ajan haaste, muiden haasteiden joukossa.
Kannustan myös teitä päättäjät sekä työnantajat puhumaan tämän asian puolesta työyhteisöissä, antamaan siimaa, jotta leija voi lentää hetkeksi kauemmaksi. Tuoden sieltä sitten tuliaisia tullessaan. Uuden työvoiman palkkaaminen pidempien lomien ajaksi voi olla koko työyhteisöä positiivisesti ravistava seikka.
Annetaan työnohjauksissakin tulla omat toiveet ja haaveet rohkeasti esille sieltä syövereistämme. Yhdessä teemme sitten onnellisen irtioton työstämme.


                       

Ilmaisun ihme

Myötämieli - myötätuuli

Suomalainen hautoo usein mielessään erilaisia tunteita ja ajatuksia työpaikalla ja työyhteisöstään. Me pidättelemme tunteitamme ja jupisemme selän takana, kuinka se ja tämä tekee asiat mielestäni väärin tai tuo ihminen ärsyttää minua hurjasti. Tiedostamattamme aiheutamme tällä itsellemme lisää negatiivista painetta työtämme kohtaan. Piilotettu ja väärällä tavalla kanavoitu kauna syö yksilön ja työyhteisön voimia. Tunteet, joita et ilmaise, vääntyvät herkästi kiusaamiseksi ja nokkimiseksi.

Suomalaisissa työpaikoissa ollaan todella varovaisia tunteiden ilmaisussa ja omassa käyttäytymisessä. Tarvitsemme luvan, että tunteistamme voi puhua. Varsinkin miesvaltaisessa työyhteisössä tunteilua pidetään pehmoiluna ja pelätään, että jos joku ilmaisee tunteitaan, sitä pitää alkaa hoitaa, sanoo psykoterapeutti Airi Pyykkö. Työpaikalla ollaan kokonaisina ihmisinä. Täydellinen ihminen ei ole virheetön vaan jossa näkyy monenlaisten tunteiden vivahteet. Hän näyttää sekä ilonsa että pettymyksensä ( Voi Hyvin 2005).

Me olemme pälättäjiä, vastarannan kiiskijä, murjottajia, tornadoja, tulivuoria. Kun työyhteisö on toimiva, silloin kaikki mahtuvat hyvin joukkoon. Jokainen näyttää päivän kuluessa itsestään aina jotain hyvää, ettei hänestä ole mahdotonta pitää työkaverina. Tunteet liikuttaa energiaa. Joskus on niitä tilanteita, että työkaverin sanat satuttaa. Silloin me uimme liiveihimme, piiloon tai puolustaudumme leijonan lailla. Toki kaikkea muutakin näiden kahden toimintatavan väliin mahtuu. Tuolloin joukkoon mahtumisessa onkin ongelmia.

Työpaikan viikkopalaverissa kolme sokeaa miestä istuu elefantin ympärillä. Yksi etsii otetta hännästä, toinen kärsästä ja kolmas jalasta - eikä mistään tule mitään. Häntä ei ole koko totuus elefantista, ei ole kärsäkään, jalasta nyt puhumattakaan. Mutta miten päästään itse asiaan? Onko mahdollista, että hankalissa tilanteissa käskemisen ja käsketyksi tulemisen sijasta kuulisimme ja tulisimme kuulluksi? Että oikeassa olemisen sijasta haluaisimme oppia?
Miten? - Kuuntelemalla toisia, vastaa turkulainen emeritusprofessori ja työyhteisökouluttaja Jorma Heikkilä.
Monet työyhteisösovittelijat, työnohjaajat, toimitusjohtajat uskovat avoimeen dialogiin, josta kirjoitinkin jo aiemmin. Esimerkkinä Heikkilän neuvot avoimeen dialogiin ovat;

• Heittäydy avoimeen prosessiin aja anna asioiden tapahtua.
• Älä tarjoa toisille omaa valmista maailmaasi.
• Lykkää kritiikkiä tuonnemmaksi, jotta voit olla avoin kaikelle kuulemallesi.
• Rentoudu, rauhoitu ja vapauta mielesi: sinulla ei ole mitään menetettävää.
• Älä vertaile itseäsi muihin.
• Älä väittele, älä intä.
• Arvosta jokaisen omaa ääntä, omaasikin.
• Älä kilpaile, puolustele tai puolustaudu.
• Voit olla tietämätön ja ihmetellä myös omia itsestäänselvyyksiäsi.
• Älä mitätöi tai vähättele toisia.
• Älä pyri tietämään tai olemaan aina oikeassa.

             - Jorma Heikkilä-

Näistä mainituista kohdista allekirjoitan jokaisen. Ilmaisun ihmeenä ei tarvitse olla iso asia, suuri uutinen, mieletön ahaa-elämys. Itse olen kokenut esimerkiksi sen, että puhun helposti toisen päälle (lyttään), olen nuorempana vertaillut itseäni muihin liian usein (alistun), väittelen mielelläni (olenko mukamas oikeassa), olen ollut luja puolustelemaan itseäni (onko pelko asunut minussa).
Toivoen, olen oppinut ikäni kuluessa! Kasvanut, kouliintunut, oppinut nöyryyttä ja viisastunut.

Ilmaisun ihmeenä voisimme ajatella tällaistakin tapahtumaa; "Matti ei ikinä korjaa omia jälkiään työpaikan lepohuoneen pöydältä!" Minua raivostuttaa suunnattomasti, kihisen kiukusta. Kun lakkaan puhisemasta vain itsekseni, ja kerron harmitukseni Matille. Matti saattaa sanoa: "En tiennyt, että minun täytyy korjata tavarat pöydältä, koska seuraava tulee siihen kohta syömään." Riidoissa on usein kysymys siitä, että olemme ymmärtäneet asiat väärin ja ettemme keskustele sitä asiaa. Tunteet työpaikalla ei merkkaa tunteiden mielivaltaa! Ei kiukunpuuskia tai koston kierteitä, vaan rauhallista hetkeä kuulla, mitä itselle että toiselle kuuluu. On vaan niin helppoa laittaa kiireen piikkiin, ettei tunteista ehdi puhua! Puhukaa, alussa tietenkin varoen, mutta kun puhe on avattu, se soljuu ja auttaa meitä ja teitä työyhteisöissä. Työnohjauksessa puhuminen on kultaakin arvokkaampi työkalu.
Sinun ei tarvitse kertoa "kaikkea tai kaikkia asioita", vaan niitä mitkä oleellisesti liittyvät työhön ja sinuun.

Kysynkin, tuoko ilmaisun ihme ja myötätuuli sinulle työhösi hehkua?

Tartu unelmiisi! Ota oma ihmeesi käyttöön, se ei kulu. Löydä lapsi sisältäsi, se ei valehtele eikä loukkaa. Opi ottamaan itsellesi omaa aikaa ja nauti siitä. Joillekin se voi olla kävely kotipihalla kuunnellen linnun laulua tai tuulen huminaa. Toiselle taas lasten kanssa riehumista. Se mikä sinusta itsestäsi tuntuu ilmaisun kannalta läheisimmältä tai tärkeämmältä, valitse se. Soita kitaraa tai hyräile, piirrä tai täytä vaikka ristikoita. Kunhan saat sen voiman takaisin, jonka olit sinä päivänä menettänyt. Tai saat hyvän mielen, päivän hyvien onnistumisien myötä! Olet ainutlaatuinen, nauti siitä. Näin saat hehkua elämääsi ja sitä on helppoa lisätä.

Kun työpaikalla on kaikki hyvin, hehkuta.
Värikkäät työkaverit!
Mielenkiintoinen työ!
Hauskat jutut!
Oikeudenmukainen esimies!

Kun jokin asia on huonosti, korjaa.
Kolkuta, kysy mikä on.
Puhu siitä, mikä on hyvin.
Kehu kaveria.

Kun mikään ei ole hyvin.
Jos sieltä ei löydy vikaa,  vaadi muutosta.


.

                                       "Kuinka monesta oksasta tämäkin mänty tunnetaan?"