Olipa kerran...jos toisenkin työyhteisössä

Työyhteisössä ei ole aina helppoa olla uutena työntekijänä.

Kävipä kerran näin;

Otin vastaan innolla kesätyöpaikan toiselta paikkakunnalta, olihan se avartavaa päästä muuttamaan nuorena kesäksi kauniiseen vieraaseen miljööseen. En tuntenut ketään, olin aivan omillani. Ensimmäinen työpäivä osoitti minulle työyhteisöni, jossa olin nuorin ja kokemattomin. Työyhteisö koostui pelkästään naisista. Naiset olivat klikkiytyneet pieniksi kuppikunniksi ja juorusivat toisistaan avoimesti. Olin aivan kuin Liisa ihmemaassa, hämmentyneenä. En ottanut kantaa kenenkään puheisiin, joten jäin jo alussa yksikseni. Johtotasolla tiedettiin kyllä mitä työaikana tapahtui, mutta koskaan kukaan ei puuttunut pahansuopuuteen. Minusta tuli kohde. Minun kokemattomuuttani kokeiltiin päivittäin. En osannut tehdä mitään, en olla oikeassa paikassa tarvittaessa, en ollut kuin sylkykuppi. Minulla ei ollut kokemusta siitä että työyhteisö voi olla paha. Tein työni parhaalla mahdollisella tavalla itku kurkussa. Se ei riittänyt, vaan pilkka oli jokapäiväistä. Itkin usein tauot vessassa ja ryhdistin itseni uudelleen ja uudelleen paholaisten sakkiin.
Asuin tuon ajan työyhteisön asuntolassa, jossa myös olin yksin. Istuin kivi-ikkunalaudalla illat ja katselin kaunista maisemaa. Tuo maisema ei juurikaan lohduttanut minua.

Sain oppini kantapään kautta, viattomana.

En silloin nuorena osannut puolustaa itseäni, saatikka suojella. Iskut osuivat suoraan sisimpääni myllertäen tunteeni ja vaikuttaen kaikkeen toimintaani. Jähmetyin.
Olin tietämätön tiedostamattomasta tiedostani, oikeudenmukaisuudesta kylläkin. Astelin sitten johtajan puheille, annoin tulla kaiken mikä työyhteisössä minua painoi, sillä seurauksella, että johtaja sanoi minulle; "Päätä itse mitä teet, tämä työpaikka on haastava ja jos et kerran siinä pärjää, niin voit lähteä."
Lähdin!

Tämä kokemus huonosta johtamistaidosta sekä huonosta työilmapiiristä vaivasi minua useamman vuoden. En silloin tiennyt työnohjauksesta, josko sitä oli olemassakaan.....mutta oikeudenmukaisuutta oli.
Aikuistuminen ja asioiden havainnointi, kokemukset ja ammattitaito ovat auttaneet tiedostamattoman tiedon löytymistä syvältä itsestäni. Tänä päivänä voin käyttää sitä asiakkaan hyväksi ja avuksi hankalissa ja haastavissa kohtaamisissa heidän työssään, mutta myös omassa työssäni.

Olisi hienoa, jos kertoisitte oman tarinanne. Millaisia kokemuksia teillä on huonosta työilmapiiristä ja työyhteisöstä! Voisimme vaihtaa ajatuksia niistä.