Tunnenko loppujenlopuksi itseni?
Kuinka reagoin vaihtuviin tilanteisiin työyhteisössä ja osaanko keskustella niistä?
Itsetuntemus on meidän omien arvojen, asenteiden, motiivien, tavoitteiden, omien tunnusomaisten piirteiden ja toimintatapojemme sekä myös valmiutemme, vahvuutemme ja kehitystarpeidemme tunnistamista ja ymmärtämistä. (Porkka 2009.)
Huolehdimme päivittäin siitä, miltä näytämme ja kuinka "esiinnymme" työyhteisössä. Mitä se oikeasti merkitsee? Mitä meillä on vaatteidemme peitossa ja sanojemme takana?
Katsooko meitä aamulla peilistä peikko vai oma itsemme?
Sitä voimme jokainen miettiä ja sehän on lähtökohta toisen ihmisen kohtaamiseen henkilökohtaisesti.
Tiedän itsessäni olevat heikot kohdat, vajavaisuuden tunteet ja tiedostan missä asiassa olen huono.
Tämä ei välttämättä ole oikea puoli meistä, vaan se mitä näytämme ulkomaailmaan. Miten tietoisesti puhumme asioista ja kuinka jaamme tietoamme, reflektoimme.
Tiedostamaton tieto asuu sisällämme ja itsemme tutkiskelun avulla me voimme käyttää sitä loistavasti hyödyksemme. "En tullut ajatelleeksi......", "ai niin, tiesinhän minä tuon.......".
Kun rehellisesti myönnät itsellesi kuka olet ja mihin pystyt sekä toteat että olet omalla alallasi ja nautit työstäsi, sinun on hyvä olla.
Teemme työtä usein tiimeissä, olet yksi joukosta. Joukko voi olla hyvin moniääninen. Tiimin jäsenten tarpeita on monenlaisia, ehdotuksia kaikenlaisia, näkemyseroja sekä toimintatapojen moninaisuutta. Vain keskusteleva, vuorovaikutteinen tiimi voi päästä yhteisymmärrykseen ja kehittyä tiiminä työyhteisössä. Samoin tietenkin myös muut työntekijät erilaisissa työyhteisöissä.
Puhutaan työhön liittyvät asiat, ongelmat ja vaikeudet julki. Pystytään yhdessä miettimään ja muuttamaan toimintatapaamme kohdatessamme vaikeuksia. Uskallamme ehdottaa omia mielipiteitämme, ajatuksiamme ja ideoitamme muidenkin käyttöön. Jaamme tietoa sisältämme toisille ja toisten hyväksi.
Silloin reflektointi on hyvässä käytössä ja tuottaa tulosta.
Reflektoinnille on ominaista ihmettely ja kysyminen ja sen päämääränä on oman toiminnan ymmärtäminen. "Yhdessä oppimisen ja kehittämisen perusideana on käynnistää sellainen uutta tietoa luovan oppimisen kehä, jossa kokemusperäistä tietoa, niin sanottua hiljaista tietoa, tehdään näkyväksi ja yhteiseksi ja juurrutetaan yhteiseen käyttöön uudeksi `meidän tavaksi toimia`". (Jylhä 2005).
Toimintatapojemme orjina ollessamme, voisimme ottaa itseämme sitten niskavilloista kiinni ja miettiä voisinko tehdä tämän asian toisin, jotta minulla olisi helpompi olla tai siitä hyötyisi kaikki sekä tuntisin onnistumisen tunteen. Olisiko se mahdollista?
Meidän täytyy vapautua sellaisista sanoista kuin
"älä" ja "ei koskaan" ja "ei voi". Meidän täytyy
vapautua sanasta "ei" -siinäpä kielteinen sana!
Meidän on vapauduttava myös sanasta "mahdoton"
-mikään ei ole mahdotonta - ja "toivoton" - mikään
ei ole toivotonta. Nämä ovat "hölmöjen", eivät
älykkäiden ihmisten sanoja.
Pyyhkikää ne pois sanavarastostanne. Älkää koskaan
sanoko "ei koskaan"! - Mahdotontako?
Totta kai se on mahdollista!
Sanokaa "kyllä" elämälle! "Kyllä" ihmeille, ilolle, epätoivolle.
"Kyllä" tuskalle, "kyllä" sellaiselle mitä ette ymmärrä.
Kokeilkaa sanaa "kyllä". Kokeilkaa sanaa "aina".
Kokeilkaa sanaa "mahdollinen: "Kokeilkaa sanaa "toiveikas".
"Koettakaa sanoa: "Minä tahdon". Ja sitten: "Minä voin".
Leo Buscaglia: Elä täydesti tätä päivää. Suomentaja Ilkka Malinen.
Karisto 1985.
nämäkin ovat kaikki erilaisia.............



