Itsetuntemus ja osaanko reflektoida?

Tunnenko loppujenlopuksi itseni?

Kuinka reagoin vaihtuviin tilanteisiin työyhteisössä ja osaanko keskustella niistä?

Itsetuntemus on meidän omien arvojen, asenteiden, motiivien, tavoitteiden, omien tunnusomaisten piirteiden ja toimintatapojemme sekä myös valmiutemme, vahvuutemme ja kehitystarpeidemme tunnistamista ja ymmärtämistä. (Porkka 2009.)

Huolehdimme päivittäin siitä, miltä näytämme ja kuinka "esiinnymme" työyhteisössä. Mitä se oikeasti merkitsee? Mitä meillä on vaatteidemme peitossa ja sanojemme takana?
Katsooko meitä aamulla peilistä peikko vai oma itsemme?
Sitä voimme jokainen miettiä ja sehän on lähtökohta toisen ihmisen kohtaamiseen henkilökohtaisesti.

Tiedän itsessäni olevat heikot kohdat, vajavaisuuden tunteet ja tiedostan missä asiassa olen huono.
Tämä ei välttämättä ole oikea puoli meistä, vaan se mitä näytämme ulkomaailmaan. Miten tietoisesti puhumme asioista ja kuinka jaamme tietoamme, reflektoimme.

Tiedostamaton tieto asuu sisällämme ja itsemme tutkiskelun avulla me voimme käyttää sitä loistavasti hyödyksemme. "En tullut ajatelleeksi......", "ai niin, tiesinhän minä tuon.......".
Kun rehellisesti myönnät itsellesi kuka olet ja mihin pystyt sekä toteat että olet omalla alallasi ja nautit työstäsi, sinun on hyvä olla.

Teemme työtä usein tiimeissä, olet yksi joukosta. Joukko voi olla hyvin moniääninen. Tiimin jäsenten tarpeita on monenlaisia, ehdotuksia kaikenlaisia, näkemyseroja sekä toimintatapojen moninaisuutta. Vain keskusteleva, vuorovaikutteinen tiimi voi päästä yhteisymmärrykseen ja kehittyä tiiminä työyhteisössä. Samoin tietenkin myös muut työntekijät erilaisissa työyhteisöissä.
Puhutaan työhön liittyvät asiat, ongelmat ja vaikeudet julki. Pystytään yhdessä miettimään ja muuttamaan toimintatapaamme kohdatessamme vaikeuksia. Uskallamme ehdottaa omia mielipiteitämme, ajatuksiamme ja ideoitamme muidenkin käyttöön. Jaamme tietoa sisältämme toisille ja toisten hyväksi.
Silloin reflektointi on hyvässä käytössä ja tuottaa tulosta.

Reflektoinnille on ominaista ihmettely ja kysyminen ja sen päämääränä on oman toiminnan ymmärtäminen. "Yhdessä oppimisen ja kehittämisen perusideana on käynnistää sellainen uutta tietoa luovan oppimisen kehä, jossa kokemusperäistä tietoa, niin sanottua hiljaista tietoa, tehdään näkyväksi ja yhteiseksi ja juurrutetaan yhteiseen käyttöön uudeksi `meidän tavaksi toimia`". (Jylhä 2005).

Toimintatapojemme orjina ollessamme, voisimme ottaa itseämme sitten niskavilloista kiinni ja miettiä voisinko tehdä tämän asian toisin, jotta minulla olisi helpompi olla tai siitä hyötyisi kaikki sekä tuntisin onnistumisen tunteen. Olisiko se mahdollista?

                                Meidän täytyy vapautua sellaisista sanoista kuin
                                "älä" ja "ei koskaan" ja "ei voi". Meidän täytyy
                                vapautua sanasta "ei" -siinäpä kielteinen sana!
                                Meidän on vapauduttava myös sanasta "mahdoton"
                                -mikään ei ole mahdotonta - ja "toivoton" - mikään
                                ei ole toivotonta. Nämä ovat "hölmöjen", eivät
                                älykkäiden ihmisten sanoja.
                                Pyyhkikää ne pois sanavarastostanne. Älkää koskaan
                                sanoko "ei koskaan"! - Mahdotontako?
                                Totta kai se on mahdollista! 
                                Sanokaa "kyllä" elämälle! "Kyllä" ihmeille, ilolle, epätoivolle.
                                "Kyllä" tuskalle, "kyllä" sellaiselle mitä ette ymmärrä.
                                Kokeilkaa sanaa "kyllä". Kokeilkaa sanaa "aina".
                                Kokeilkaa sanaa "mahdollinen: "Kokeilkaa sanaa "toiveikas".
                                "Koettakaa sanoa: "Minä tahdon". Ja sitten: "Minä voin".
                                Leo Buscaglia: Elä täydesti tätä päivää. Suomentaja Ilkka Malinen.
                                                  Karisto 1985.

                                                        nämäkin ovat kaikki erilaisia.............
                











                        

Missä se ilo on?

Tuottoisa päivä, muutama hymy bongattu!

Meissä jokaisessa asuu ilo! Mihin olemme sen kätkeneet työyhteisössä? Milloin viimeksi nauroit ja hymyilit aidosti työssä?

Onko se niin vaikeaa, noiden poskilihasten jumppa, hymyn kare tai kupliva nauru? On se.
Työpaikalla usein saa pitkiä katseita se, joka aidosti hörähtää nauruun tuon tuostakin ja tuottaa iloa itselleen ja muille. Keventää päivän kuormaa ja osoittaa tyytyväisyytensä ja onnellisuutensa.

Kateus kaihertaa niiden katseissa, jotka eivät naura. Luulevat vielä että heille nauretaan!

Tutkikaapas vaikka sitä sisäistä minua, onko siellä vielä naurunappi paikallaan, onko se jumissa tai puuttuuko se? Onko rutiinit, kiire, väsymys tai jopa masennus vienyt sen liian syvälle.
Työnteko olisi paljon tehokkaampaa rennompana ja aitona sinuna, väitän.

Työyhteisöissä on aivan liian vähän työnohjausmahdollisuutta, mahdollisuutta nähdä asioita toisessa valossa, toisesta kulmasta. Tiimi-palaverejä, kehityskeskusteluja ja ryhmätapaamisia.....avataanko siellä todella sitä mikä hiertää kengässä, saadaanko tuottavuutta lisää ja pönkitetäänkö siellä vain jonkun egoa? Taitava työnohjaaja saa työntekijät miettimään asioita omasta itsestään ja kuinka oma käytös vaikuttaa muihin työntekijöihin. Tiedostamattoman, piilossa olevan tiedon ylös nostaminen on suuri askel jokaisessa työyhteisössä.
Tiedostamaton tieto meissä on kullan arvoista jaettavaa. Osaako johtajat, vastaavat ja tiimin vetäjät vetää oikeista naruista? Kyllä varmaan joissain työyhteisöissä, hyvä niin, mutta useissa yhteisöissä tarvitaan ulkopuolinen työnohjaaja avaamaan tilanteet, koska hän näkee asiat ulkopuolelta ja osaa antaa oivalluksia parempaan huomiseen.

Me olemme yksilöitä, jokaisella omanlainen sisäinen maailma....unelma....todellisuus. Kuka meidät herättää, ravitsee ja saa positiiviseksi? Sinä, joka annat hymyn, naurun, ilon ja vapauden. Tuot hyvän "hengen" edes hetkellisesti arkeen.
Työn ei tulisi olla pakkopullaa. "Minun pitää nyt...." "Täytyy tehdä nyt se...." "Taas se hankala asiakas.... " "Olen nin väsynyt tähän...." "Kai se on pakko...." Lausahduksia joita meistä jokainen käyttää. Käännettäisiinkö ne toisin; minulla on mahdollisuus...., hyvä että saan tämän asian hoidettua...., onhan se ihminen hankala, mutta onhan hänessäkin jotain hyvää.

"Katso kukkaa jonka terälehdet aamuun aukeaa, katso maata joka kimmeltävän kastepeitteen saa, katso luontoa ja huomaa...." Lauloi aikanaan kuuluisa iskelmätähti, pienistä mutta niin tärkeistä asioista.

Missä se ilo on?

Tee harjoite;

Sulje silmäsi ja kuuntele hengitystäsi. Keskity vain itseesi, hyvään oloosi ja hiljaisuuteen. Anna ajatusten mennä....
Ajattele, että olet kukkakedolla. Ympärilläsi on erivärisiä, kauniita ja hyvältä tuoksuvia kukkia. Tunne niiden tuoksu ja kepeys. Kuuntele tuulen huminaa, tunne auringon lämpö kasvoillasi.
Olet vapaa kiireestä ja arjesta. Tutki nyt sisimpääsi, nosta ajatuksiisi tilanne, jossa olet viimeksi nauranut niin, että vatsaan sattui. Muistele sitä tunnetta, kuplivaa iloa ja onnellisuutta.
Anna itsellesi lupa, että voit tuoda sen tunteen sisältäsi tähän hetkeen. Hyrähdä...naurahda...naura muistollesi. Tunne sen hetken kepeys. Avaa silmäsi ja viivähdä hetki vielä ajatuksissa.

Muista, että voit tuoda sen tiedostamattoman sisältäsi helposti tähän hetkeen. Ota se mukaasi, nauti hymystä, naurusta! Tuo se työyhteisöösi ja anna sen keventää myös muiden arkea!

Aikanani sain oppia Tia Isokorvelta. Tia on kirjoittanut monta hyvää teosta tunnetaidoista.
Esimerkiksi Tunneoppia - parempaan vuorovaikutukseen. Kirja on oikein hyvä perusteos aiheesta! Suosittelen!

Olipa kerran...jos toisenkin työyhteisössä

Työyhteisössä ei ole aina helppoa olla uutena työntekijänä.

Kävipä kerran näin;

Otin vastaan innolla kesätyöpaikan toiselta paikkakunnalta, olihan se avartavaa päästä muuttamaan nuorena kesäksi kauniiseen vieraaseen miljööseen. En tuntenut ketään, olin aivan omillani. Ensimmäinen työpäivä osoitti minulle työyhteisöni, jossa olin nuorin ja kokemattomin. Työyhteisö koostui pelkästään naisista. Naiset olivat klikkiytyneet pieniksi kuppikunniksi ja juorusivat toisistaan avoimesti. Olin aivan kuin Liisa ihmemaassa, hämmentyneenä. En ottanut kantaa kenenkään puheisiin, joten jäin jo alussa yksikseni. Johtotasolla tiedettiin kyllä mitä työaikana tapahtui, mutta koskaan kukaan ei puuttunut pahansuopuuteen. Minusta tuli kohde. Minun kokemattomuuttani kokeiltiin päivittäin. En osannut tehdä mitään, en olla oikeassa paikassa tarvittaessa, en ollut kuin sylkykuppi. Minulla ei ollut kokemusta siitä että työyhteisö voi olla paha. Tein työni parhaalla mahdollisella tavalla itku kurkussa. Se ei riittänyt, vaan pilkka oli jokapäiväistä. Itkin usein tauot vessassa ja ryhdistin itseni uudelleen ja uudelleen paholaisten sakkiin.
Asuin tuon ajan työyhteisön asuntolassa, jossa myös olin yksin. Istuin kivi-ikkunalaudalla illat ja katselin kaunista maisemaa. Tuo maisema ei juurikaan lohduttanut minua.

Sain oppini kantapään kautta, viattomana.

En silloin nuorena osannut puolustaa itseäni, saatikka suojella. Iskut osuivat suoraan sisimpääni myllertäen tunteeni ja vaikuttaen kaikkeen toimintaani. Jähmetyin.
Olin tietämätön tiedostamattomasta tiedostani, oikeudenmukaisuudesta kylläkin. Astelin sitten johtajan puheille, annoin tulla kaiken mikä työyhteisössä minua painoi, sillä seurauksella, että johtaja sanoi minulle; "Päätä itse mitä teet, tämä työpaikka on haastava ja jos et kerran siinä pärjää, niin voit lähteä."
Lähdin!

Tämä kokemus huonosta johtamistaidosta sekä huonosta työilmapiiristä vaivasi minua useamman vuoden. En silloin tiennyt työnohjauksesta, josko sitä oli olemassakaan.....mutta oikeudenmukaisuutta oli.
Aikuistuminen ja asioiden havainnointi, kokemukset ja ammattitaito ovat auttaneet tiedostamattoman tiedon löytymistä syvältä itsestäni. Tänä päivänä voin käyttää sitä asiakkaan hyväksi ja avuksi hankalissa ja haastavissa kohtaamisissa heidän työssään, mutta myös omassa työssäni.

Olisi hienoa, jos kertoisitte oman tarinanne. Millaisia kokemuksia teillä on huonosta työilmapiiristä ja työyhteisöstä! Voisimme vaihtaa ajatuksia niistä.

Kaikki lähtee sinusta ja minusta

           

                    "Monet meistä tarvitsevat kaikkein eniten sitä,

                      että joku saa meidät tekemään sen mihin pystymme"

                                                   -Ralph Waldo Emerson


Koulutukseen minut ajoi tarve opiskella usean vuoden tauon jälkeen. Elinikäinen oppiminen minun kohdallani varmaankin toteutuu. Etsiskelin noin puolitoista vuotta sitä oikealta tuntuvaa ja kiinnostavaa mahdollisuutta, sitten se avautui näytölle ja sillä tiellä ollaan!

Kaikki lähtee sinusta ja minusta..........mihin synnyit, millainen perhe, kuinka perheessä tunneasiat kohdattiin, arvot ja normit, luonteesi piirteet, sosiaalinen verkosto, koulut, työ ja kaikki oppi jonka olet sisäistänyt itseesi kuvastuu sinusta. Kuinka osaat jakaa hiljaista tietoasi, osaatko työskennellä tiimissä, kuinka käsittelet pettymyksiä ja onnistumisia? Osaatko kääntää ikäviä asioita positiivisiksi tai näetkö "huonossa" sen hyvän? Hyödynnätkö omaa intuitiotasi?
Itsetunto ja kuinka arvostat sitä mikä ja kuka olet työyhteisössäsi on merkittävässä asemassa työssä viihtymisen ja työtulostesi suhteen. Kuinka olet "ajautunut" alallesi, onko se ollut kutsumus vai sattuma, kenties vanhempiesi toive?
Tiedostamattasi teet monenlaisia viitekehyksiä elämässäsi, joita sitten myöhemmässä vaiheessa ihmettelet tai harmittelet. Mikään päätös tai suunta ei ole turha, koska opimme niistä koko ajan.
Osaammeko olla kiitollisia siitä mitä teemme ja missä olemme, onkin hyvä kysyä itseltään aika-ajoin.

Kuinka sitten voisin hyödyntää tiedostamatonta tietoa?

Kuuntele itseäsi, pysähdy, hiljenny ja rauhoitu. Anna sisimpäsi kertoa asiansa. Oman kehon kautta on hyvä tehdä tutkimusmatkaa, mihin koskee ja milloin? Onko sillä yhteyttä työhön liittyviin asioihin?
Intuitio kertoo usein sen oikean, jos vain hiljennyt kuuntelemaan sitä.
Sinulla itselläsi on vastaus omaan hyvinvointiisi työssä ja työyhteisössä. Kukaan toinen ei voi tietää, mitä sinussa tapahtuu ja mitkä asiat sinä koet hyvinä ja huonoina.
Tutustu tapaasi tehdä työtä; kuinka reagoit uuteen? Onko työyhteisössäsi kilpailua ja oletko siinä mukana? Osaatko dialogin taidon? Oletko työnarkomaani tai suorittaja? Menetkö siitä missä aita on matalin? Oletko yksin puurtaja? Onko otteessasi pelkoa vai iloa?
Näiden kysymysten valossa voit jo kurkistaa tiedostomattomaan.

Opettele näkemään asioita positiivisessä valossa, myöntämään virheesi tai pettymyksesi sekä asiat jotka sinua suututtavat. Opettele jakamaan asiat ja tieto muiden kanssa,voit saada voimia kehittyä ja edetä työssäsi. Hyvä työnohjaus on myös mahtava keino oppia valjastamaan itsestään uusia puolia ja ymmärrystä kohdata erilaisia tilanteita työyhteisössä ja omassa elämässä.
Tiedostamaton tieto on meillä jokaisella oma käsite, omanlainen voimavara tai puute nähdä, kokea tai tehdä asioita positiiviseen tuottavaan suuntaan. Saada aikaan uusia ideoita, jakaa niitä muille (vai pitää ne ominaan). Jaettu tieto lisää mahdollisuuksia uuteen näkökantaan toiminnoissamme.
Tiedostamaton tulee sinusta itsestäsi, tee siitä tietoista ja ylläty!

Harjoitteiden kautta voit löytää aivan uuden puolen itsestäsi ja avata elämääsi uuden suunnan.

Harjoite;

Listaa edelliset kysymykset paperille ja vastaa niihin lyhyesti liikaa miettimättä. Ole rehellinen itsellesi!
Löydätkö sieltä asioita, jotka voisi tehdä toisin ja suunnata positiivista energiaa muuhun?

Kuinka Blogi soljuu

Mietin pitkään kuinka jäsentelen blogia ja keskustelin ystävieni kanssa, jotka ovat erilaisissa työtehtävissä. Keskusteluista nousi ylös joka kerta se että kuinka he hyötyisivät blogin lukemisesta.

"olisi oltava jotakin mukavaa, positiivista, totta sekä harjoitteita oman jaksamisen suhteen"

Otsikoin blogitekstit niin, että lukijan on helpohkoa poimia sieltä asioita, jotka häntä kiinnostaa, tai koskettaa sillä hetkellä.

Pyrin pitämään tekstiosuudet mieluummin lyhyinä, että lukijat jaksavat lukea tekstin alusta loppuun ja muistamaan vielä lukemansa!

Olen persoonana impulsiivinen ja huumorintajuinen, joten viljelen teksteissä varmasti huumoriakin.

Harjoitteita aion liittää jokaiseen oman pohdintani osioon. Harjoitteet tulevat olemaan hyvin yksinkertaisia ja lyhyitä, jotta jokainen halukas voi itse niitä kokeilla omassa elämässään esimerkiksi työtilanteissaan ja voimavaranaan.

Tiedostamaton tieto on hurjan laaja-alainen asia......minä mietin sitä oman ohjaajuuteni ja työkokemuksieni kautta. Nojaudun myös teksteihin, joita kirjailijat, tutkijat ym. ovat asiasta kirjoittaneet ja julkaisseet.

Haluan myös haastaa teitä lukijat, ottakaa kantaa, kertokaa omia tarinoitanne ja "väitelkää" kanssani, että mielenkiinto säilyy!

Tervetuloa blogiin!

Hei lukijat!

Olen 51 vuotias reipas nainen, äiti, mummi ja elämänkumppani.

Olen elämäni aikana toteuttanut useita suuria ja pieniä toiveita, kokenut monipuolisesti eri ammattialoilla toimimista ja tarkkaillut aina ihmisiä omalla tavallani. Nauttinut elämän pienistäkin asioista ja yllätyksistä.

Olen toiminut lasten hoidosta keittiö-esimiehen tehtäviin, myyntityöstä opettajuuteen ja nykyisin toimin Kiusaamisasioiden tuki-ja neuvontakeskuksen koordinaattorina Harjula setlementissä Lahdessa.

Harrastuksina voisin mainita  lapsuudessani partion, nykyään musiikin, luonnon, runouden, hassuttelun sekä toimin myös Suomen mielenterveysseuran ensiapu1 ja ensiapu2 kouluttajana. Hassuttelun puolelta astrologia on aina kiinnostanut minua. Olen myös rentoutusohjaaja, reiki-hoitaja sekä tähän päivään mennessä käynyt monenlaisia kursseja ja koulutuksia.

Olen  ravitsemusteknikko ja  ammatillinen opettaja. Opintojani työn ohessa ovat olleet kasvatustieteet, erityispedagogiikka, sosiaalipsykologia ja nyt työnohjaus.

 

Opiskelen työnohjaajaksi Perheniemessä. Alan koota tänne blogiin ajatuksiani, tietoa ja oletuksia työnohjaukseen liittyen. Haluan jakaa kanssanne näkemyksiä ja kokemuksia ohjaajuudesta ja siihen liittyvästä tiedostamattomasta tiedosta.

Tiedostamaton tieto, joka on sisällämme ja ohjaa meitä......kuinka se kesytetään? Ja kuinka sitä voidaan hyödyntää jokapäiväisessä työelämässä työpaikalla kuin työpaikalla.

Toivon teiltä myös kommentteja sekä ajatuksia omista tilanteistanne työssänne.

 

"Pohjaton kaivo"