Ota vastuu työhyvinvoinnistasi!

..älä odota sitä muilta

Ole oma-alotteinen ja myönteinen. Listaa asiat joista nautit työssäsi. Mikä sinua motivoi? Ihmissuhteet, itsenäisyys vai haastavuus?

Mitkä on vahvuutesi ja kuinka voisit käyttää niitä parhaiten? Keskustele esimiehesi kanssa. Kehitä itseäsi, opettele uusia taitoja ja yhdistele mielenkiintosi kohteita työhön mahdollisuuksien mukaan. Pyydä uusi työkaveri juttelemaan. Riko rutiineja; pitäkää vaikka kävelykokous. Kaikkea ei tarvitse saada heti! Hyväksy ettei kaikkeen voi vaikuttaa. Keskity siihen, mikä on hyvin.

Tässä varmaan parhaimpia ajatuksia vastuun ottamisesta työssäsi!
Olen itse henkilökohtaisesti ollut tilanteessa, jos toisessakin. Oppinut toivottavasti kantapääni kautta tehden virheitä. Virheet opettavat. Vetäytyminen omaan oloon, omassa työssä, peläten toisten reaktioita ja ilkeitä sanojakin. Myötäileminen, vaikka tietää olevansa itse oikeassa. Jännitys ja sen mukanaan tuomat hassut kömmähdykset. Pelko, etten pysty suoriutumaan. Valehtelu oman tehtäväni suorittamisesta, osaamisesta.
Kiinni jääminen näistä kaikista edellisistä ei ole mukavaa. Kaikki työyhteisöt ei salli erehdyksiä, mokaamista, ujoutta tai muuta arkuutta.
Itkua työpaikan wc-tiloissa tai kotona valvottuja öitä.
En uskaltanut puhua kiusaamisesta tai epäoikeuden mukaisesta kohtelustani pomolleni. En myöskään tutustunut työkavereihin, ei tullut mieleenkään. Olin lukossa, jännitin.
Saatuani aikuisiässä haluamani työpaikan, päätin, että olen avoin ja huolehdin itsestäni. Kaikki muuttui. Keskustelin rohkeasti kaikkien kanssa, olin avoin. En koskaan puhunut omista henkilökohtaisista tärkeistä asioistani. Oli mukavaa mennä töihin, olla siellä, tehdä sitä mitä tiesi nyt jo osaavansa. Oli varma!

Toiset työkaverisi eivät voi tietää sinun tiedostamattomia asioita, sinun täytyy hoksata ja löytää ne itse, ennenkuin varmuus tulee. Se on vastuun ottamista omasta itsestään ja tieto tuo samalla työhyvinvointisi palkintona sinulle.
Työkavereillasi on jokaisella omat polkunsa kuljettavana, niinkuin sinullakin. Ei tarvitse esittää mitään, ei tarvitse jännittää tai pelätä. Avoimuus ja kiinnostus työhösi ovat avainasemassa. Taitojasi unohtamatta. (Et varmaan mene esimieheksi sellaiseen työhön josta tiedät vain hitusen, vaikka sinut valittaisiinkin. Tällä tarkoitan omaa työsarkaani asiakaspalvelussa, josta haukkumisen jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen poistuessani työpaikalta, lopullisesti).

Me kasvamme ja kasvatamme itseämme työelämässä samoin kuin opinnoissamme, tai kasvua pienestä ihmisestä isoksi osaajaksi. Olemme silloin tietoisia omista tiedostomattomista hyveistämme, valmiita noukkimaan ne käyttöömme. Kukaan ei ole kuin sinä, kukaan ei voi tehdä työtäsi siinä tilanteessa, kukaan ei ota tilannetta haltuun, jos et itse sitä tee!

Työyhteisöissä voidaan yllättävän pahoin alalla kuin alalla. Työssäsi huomioi, että osaamisesi täydentää työyhteisöäsi ja antaa työn merkityksen. Kiinnitä huomiosi myös siihen, että sinua kuunnellaan, uskotaan ja olet olemassa työyhteisössäsi. Paljon täytyy täyttää ja aina ei mikään riitä. Riitaa, huonoa käytöstä ja eriarvoisuutta ei tule niellä vaan ottaa se vakavasti, järkevästi ja viedä asiat eteenpäin. Kun uskot itseesi, olet itsesi herra. Työyhteisössä se tarkoittaa samalla joustavuutta ja järkeviä toimia.

Työssä jaksaminen vaatii myös sinun kokonaisvaltaista hyvinvointia, oikeanlaista ravintoa ja liikkumista. Terveitä elämäntapoja ja itsesi kiittämistä. Sairauksistasi huolehtimista, kiinnipitäen oman terveyden balanssista. Ystävistä, kavereista kiinni pitämistä. Raha-asioiden hallintaa ja perhe-elämän tasapainoa.
Kauniita korulauseita, aina ei vaan ole näin. Silloin sinulta itseltäsi vaaditaan avoimuutta, keskustelua työnjohdon kanssa ja oikeuksistasi huolehtimista. Kipeänä ei tehdä töitä, ei myöskään liian pienellä palkalla tai huonoissa olosuhteissa. Näillä tarkoitan selkeästi laiminlyötyjä sääntöjä ja lakeja työpaikoilla.

Toivon teille kaikille hyvällä tavalla itsekästä ja nautinnollista työuraa, oli se mikä hyvänsä, mistä pidät. Toivon myös, että otat härkää sarvista, jos näin ei ole! Kukaan ei säry. Jos käy niin, ettei asioita saada etenemään, meillä on turvanamme liitot, oikeusapukin. Kukaan ei tee mitään sinun hyvinvointisi eteen, jos et itse vaadi tai halua sitä.

Aina kaikki leikki ja hyvä irrottelu on katkaisemassa arkea. Muista siis pitää hauskaa, nauraa, tanssia ja nauttia elämästä!

Tympääntymistäkö?

Saanko tympääntyä työhöni? Mitä siitä seuraa?

Tympääntyminen on uupumuksen ensi oire.

Tätä seikkaa voimme peilata monesta eri kulmasta. Tympääntyminenhän voi johtua lukemattomista eri syistä. Syitä voi olla esimerkiksi; väsymys, loppuunpalaminen, hallitseva krooninen kipu, huono työilmapiiri, huono työnjohto, ammatti ei enää tunnu omalta, työtä ei arvosteta, ei ylenemismahdollisuutta, epätietoisuus, kotiolot, masennus ym. seikat.

Työhön saa tympääntyä. Me tunnemme siitä huonoa omaatuntoa, jossain tilanteissa tietenkin syystä.

Avoin keskustelu useissa tilanteissa on avain parempaan huomiseen. Työnohjaus on yksi iso mahdollisuus käydä läpi tympääntymiseen liittyviä asioita. Moni kuitenkin kokee tiedostamattaan pahaa oloa työstään. Me suomalaiset olemme huonoja tutkiskelemaan mistä paha olo johtuu. Näin tilanne menee usein liian pitkälle, ennenkuin se tulee ilmi toisille tai itselle.

Masentuminen on oiva esimerkki hitaasti hiipivästä tympääntymisestä ja pahasta olosta. 

Olen itse ollut tympääntymisen ketjussa mukana. Se hiipi hiljaa pienistä asioista, niistä kasvoi suuri möykky. Puhumattomuus johti uupumiseen, lievään masentumiseen ja sairaslomaan. Meillä ei oltu kuultukaan silloin työnohjauksesta. Työilmapiiri oli aika-ajoin hyvin huono silloin. Kilpailu työsuorituksista oli ahdistavaa ja selän takana hengittäminen pyyhki pois viimeisimmätkin toivon kipinät jaksaa työssä. Sairaslomalla sai olla rauhassa, tarkoitan sitä, ettei kukaan kysynyt mikä on oikeasti?! Lääkäri totesi lievän masennuksen, lykkäsi lääkemääräyksen kouraan, se siitä.

Tuolloin minulla oli kaksi pientä lasta, niin sanotut ruuhkavuodet painoivat päälle. Lapset olivat kuitenkin minulle se avain, joka johti pelastumiseen. Leikki ja huumori palauttivat mielialani hitaasti sillä seurauksella, että palasin takaisin työhöni kahden kuukauden kuluttua. Näin silloin asiat aivan uudessa valossa. Voisi sanoa, että olin itseoppinut tiedostamattoman tutkinnan itsessäni ja pelastanut itseni masennuksen kourasta. Näinkin hyvin asiat voi joskus mennä ilman terapiaa ja lääkäreitä.

Monella ei ole näin hyvää tuuria tai tilannetta kotona. Kotiolot tietenkin ovat hyvin tärkeä taustatekijä paranemiselle.

Kun ihminen alkaa nähdä asioita uudessa valossa, työtään ja työilmapiiriään, hän on rohkeampi ottamaan härkää sarvista. Totuus omasta olosta, tilasta ja toivosta tulee kertoa julki työnjohdolle, joka toivottavasti osaa ottaa asian rikkautena, eikä lyttäämisenä. Monesti asiaa keskustellaan auki, etsitään keinoja työn keventämiseen tai uudenlaiseen tehtävään ohjaamiseen. On myös niitä tilanteita, joissa luetaan kylmästi ehdot, teet näin, tai sitten....Silloin ei tilanne korjaannu, vaan pahenee. Kyllä me sen tiedämme, kuinka työnjohto on avainasemassa. 

Myötätuntouupuminen on yksi lisätekijä useassa työssä, varsinkin kun olemme tekemisissä vaikeiden terveyteen liittyvien asiakkuuksien kanssa, opetustehtävissä tai muissa auttamiseen liittyvissä haasteellisissa tehtävissä. Myötätuntouupumus voi viedä hitaasti tympääntymisen tai masennuksen tilaan. Harvemmin edes tunnistamme tätä uupumuksen tilaa. Meidän empatian taitomme tai puutteellisuus, on vaikuttavina tekijöinä, sekä taito suojella itseään toisten huolilta. Näihin asioihin omassa mielessä ei usein törmää, ennenkuin väsymys tai tympääntyminen alkavat tuntua kehossa.

Missä kohtaa kehoa sitten tunnet tympääntymisen?
Minulla se alkoi rintakehän ahdistavana painona sekä väsymyksenä. Koin myös jaksamattomuuden tunnetta, välinpitämättömyyttäkin. Oli vaikeaa herätä aamulla, töissä ei jaksanut toisten "pölinöitä" ja odotti, että kello tulee siihen aikaan, että voi lähteä kotiin. Kotonakaan ei saanut ajatusta irti työstä ja pahasta olosta, tympääntymisen tunne heijastui myös sinne, ja siellä tehtäviin töihin.
Jalat olivat raskaat ja pää usein hyvin kipeä.

Tänä päivänä meillä usealla on työterveys, josta saamme pikaisesti apua (tai ainakin täytyisi saada). Pohdinta, auttaako lepo, vai keskustelu? Vai jokin muu kuntouttava toimi. Lääkärit ottavat tänä päivänä vakavasti tympääntymisen tuoman uupumuksen, koska se tuo kivut usein tullessaan. Me tiedostamme usein "vaivamme", kun vain saamme sen sanoitetuksi.
Kehotankin teitä jokaista kuulostelemaan tympääntyneisyyttänne, kellä sitä tuntuu olevan, ja miettiä mistä se johtuu (työ ei ole tietenkään ainoa syy). Tiedostamattomasta puolestamme saamme oivallista tietoa rauhoituttuamme kuuntelemaan, mitä meidän aito sisin on asiasta mieltä. Siihen ei voi kukaan muu vaikuttaa kuin sinä itse. Avain onkin se, kuinka tuot asiat ilmoille.

Tympääntymisestä voi tietenkin seurata myös työpaikan vaihtaminen tai opintojen aloittaminen. Uusi asia alkaakin kiehtomaan. Tämä on erittäin hyvä ja voimaannuttava seikka uupumuksen hävittämiselle. Aiemmin eläkkeelle jääminen tai oman yrityksen perustaminen, matkailu tai jopa muutto muualle, ovat myös selviytymiskeinoja itsellemme ja kenties koko perheellemme. Tympääntyminen ei aina tarkoita tappiota! Voimme myös aloittaa siitä noustessamme aivan uuden kiitoradan, uuteen elämään ja voimaantumiseen.

Tutki itseäsi, ääntäsi, kehon toimintaasi ja tunteitasi. Kokonaisuutesi on viisain ja sismpäsi kertoo totuuden.

Kirjallisuutta; esimerkkinä Heikki Peltola Jokaisella on juttunsa.
Netistä löytyy paljon erilaisia artikkeleita sanahaulla.



                                                   

                             "Huomaan nyt, että kultaisia sääntöjäni ovat aina olleet nämä;
                              olla milloinkaan ryhtymättä sellaiseen työhön,
                              johon en voinut kerrassaan antautua;
                              ja olla milloinkaan halventamatta työtäni, olipa se kuinka
                              halpa tahansa"
                              - Charles Dickens