Onko eroja miesten ja naisten työnohjauksessa?

Onko meissä mitään eroa työssämme?

Sukupuolisuus puhuttaa paljon työelämässä. Miehillä on paremmat palkat, raskaammat työt, kaikki huippuosaajat on miehiä. Ei se niin ole. Sukupuoleltamme voimme olla ketä hyvänsä, ei sillä ole merkitystä. Sillä on merkitys millaisen kasvatuksen olemme saaneet, missä ympäristössä ja kenen taholta. Ajalla ja paikallakin on tietenkin merkitystä. Vanhemmat työntekijät ja nuoremmat ovat kasvaneet hyvin erilaisissa olosuhteissa. Ajattelemmeko sitä, kun palkkaamme työvoimaa?

Jokaisen tulisi olla super. Nainen ei olevinaan kelpaa siihen tai tähän, mies ei taas sovi tähän...... syitä on monia ja asenteita myös. Jokaisessa ihmisessä on eroja. Onneksi emme ole samanlaisia! Mies on perheen pää, nainen hoitaa kodin? Tämä kyllä vieläkin pätee valitettavan tai ei valitettavan monessa kodissa. Meidän eromme on ainutlaatuista ja meidän tulisi oppia käyttämään sitä voimana, mahdollisuutena, värikkyytenä, lempeyttä tuovana, kurin pitävänä.....ei näiden vanhojen kaavojen kangistamina.

Työnohjauksissani miesten osallistujamäärä on pieni. Naisvaltaisuus näkyy edelleen. Miehiä kaivataan kasvatus ja hoitoalalle edelleen. On kieltämättä tilanteita, joissa tarvitaan jopa voimaa tai kuorma-autokorttia. Nämähän voi olla myös naisella? Eikö?

Tarvitaan myös hellyyttä, turvallista syliä, ruoanlaittotaitoja, kahvin keittäjää. Mies voi omata nämä tavat ja taidot siinä samassa kuin nainen.

Halusin tällä osoittaa sen, kuinka jakoa ei tarvita, eroja ei tarvita luetella, kumpaakaan osapuolta ei tarvitse ali-, tai yliarvioida.

Pojat kaipaavat miehen mallia. Tytöt ovat isän tyttöjä. Tytöt seuraavat äidin jalanjälkiä. Pojat haluavat pienenä jo autoja leikkikaluiksi. Tytöt leikkivät nukeilla. 

Tapoja, vanhoja uskomuksia, tiedostamattomia ohjautumia, vääristyneitä luuloja, aikuisen esimerkkejä. Me kasvattajina annamme tiedostamatonta ohjausta sekä tiedostettua ohjausta lapsillemme. Me teemme alustan. Me annamme eväät. Me ja ympäristö. Me ja ystävät. Me ja koulu. Me ja muut yhteisöt johon lapsi kuuluu tai jää ulkopuolelle. 

Oletan että tänä päivänä vanha kulttuuri kasvatuksesta on paljon muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kasvatus muokkaa meistä "miehiä" tai "naisia". Sellasia mihin me itse olemme valmiita ja suostumme.

Oma kokemukseni työnohjaustilanteissa on sekä miesten että naisten suhteen sama. Molemmat osapuolet keskustelevat yhtä aktiivisesti, tai ovat hiljaa yhtä aktiivisesti! Työpaikan kulttuurista tietenkin riippuen. Miesten sanomaa pohditaan yhtä aktiivisesti kuin naisten. Tasasuhteissa ollaan edes tämän edessä! Toki me esitämme asiat hieman erilaisessa valossa, peilautuen kasvatukseemme. Olen tavannut mahtavia miehiä ja naisia työnohjausurani aikana ja annan heille täysin tasa-arvoisen "käsittelyn" ohjauksessa. Me täydennämme toisiamme. Jos miesten on vaikeampaa kaivaa tiedostamatonta tietoa itsestään, niin se tasaantuu naisilla joissain muissa tilanteissa. Ollaan onnellisia siitä mitä ja ketä olemme, se riittää! Toivottavasti!

Kaikenlaisista ero-asetelmista tulisikin pyrkiä pois. Suhtautua jokaiseen ihmiseen yksilönä. Tiedostamaton löytyy meistä kaikista, niin myös jokaisesta työnohjauksesta.

                                             Rentun ruusutkin kukkii sovinnolla vieritysten

Irtiotto

Irtaudun - olen

Jokaisella meistä on työhistoriamme aikana lomia, lyhyempiä ja pidempiä. Loma voi olla esimerkiksi lakisääteinen, oma loma, opintovapaa (jos sitä nyt voi lomaksi sanoa, mutta irtiotto kuitenkin), vuorotteluvapaa. Olihan meillä lomat jo kouluaikanamme ja ennen sitäkin. Ihmiset jotka elävät työn ulkopuolella voivat myös lomailla tai tehdä erilaisia irtiottoja. Eläkeläiset samoin.

Irtiotto ei ole itsestäänselvyys, ei myöskään aina mahdollinen. Kuitenkin väitän ja toivon, että jokainen meistä ottaisi irtioton elämässään ainakin yhden kerran. Lyhyt loma ei välttämättä suo sinulle arjesta irtipäästämisen mahdollisuutta. Toiset voivat olla myös niin poikki, ettei pitkäkään loma vapauta heitä ajatuskierteestä, jonka liian kiire tai jokin muu häiriötekijä on saanut aikaan. Tällöin totaalinen irtiotto voi pelastaa esimerkiksi vakavalta sairastumiselta, jatkuvilta säryiltä tai univaikeuksilta.

Työnohjauksen kannalta pidemmät lomat ja vapaat ovat hyvin antoisia. Uusien näkemysten syntyminen itsessä ja työssä, unen tasaantuminen, hyvän olon saavuttaminen. Nämä seikat ja toki monet muutkin vaativat erilaisilta ihmisiltä eri ajan parantua, tasaantua, rauhoittua ja päästää irti kierteestä, jonka kenties tiukka työputki on saanut aikaan. Täytyy muistaa tässä yhteydessä myös sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudet tai jaksaminen työyhteisössä. Työnjohdon painostava kulttuuri tai liian raskaaksi käynyt työ. Ikääntyessämme alamme ehkä haaveilemaan muunlaisesta työstä tai opinnoista. Kenties myös elämäntilanne vaatii tarkastelua ja voimavaroja.
Näissä ja muissakin tilanteissa loman ottaminen esimerkiksi vuorotteluvapaan tai opiskeluvapaan mahdollisuutena on aivan loistava irtiotto.

Loman aikana meillä on mahdollisuus rentoutumisen ohella kuunnella, mitä meidän sisimmällä on asiaa. Moni meistä ei ole antanut lupaa itselleen kuunnella itseään. Tämä on tärkeää oman hyvinvointimme kannalta. Irtipäästäminen normaalista arjen pyörityksestä saattaa antaa meille suunnattoman paljon voimia jaksaa työssämme entistä paremmin. Voimia latautuu myös arkeen ja itsellesi. Oman itsensä vuoksi kannattaa tehdä hyvinvointiin liittyviä korjausliikkeitä tai mietintää mitä oikeasti haluaa isona.

Irtautuminen, pidempi loma, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyy sanoa itsensä irti työstä, avioliitosta, parisuhteesta tai asunnostaan. Vaan irtiotto mahdollistaa uuden suunnan etsimisessä, tilanteiden tarkastelussa tai lisä opintojen suorittamisessa.

Työnohjauksissa on useaan otteeseen pysähdytty tähän ongelmaan, etten voi tai uskalla. Ettei ole mahdollista rahan tai työtehtävän vuoksi olla pidemmällä lomalla. Järkevä työnantaja kyllä ymmärtää tämän asian hyvät puolet. Uskallus ja heittäytyminen puuttuu. Ihmiset ovat aivan rikkinäisinä uupumuksesta tai keljutuksesta, eivätkä he osaa nähdä eteenpäin. Hyvä työnohjaaja on kullan arvoisessa asemassa näissä tilanteissa näyttääkseen ja ohjatakseen erilaisin harjoittein ryhmässä tai yksilöohjauksessa suuntaa hyvinvointiin ja jaksamiseen. Työnohjaushan on myös ohjaamista ihmistä uuteen työtehtäväänkin, ulos noidankehästä. Työnohjauksessa myös voi saada itselleen vahvuutta ja rohkeutta keskustella ja avata jaksamis-ongelmaa.

Kuka meistä huolehtii, jos me ei itse sitä tehdä? Kuka tulee sanomaan hyviä sanoja ja kannustaa, jos työyhteisö ei ole sen kaltainen? Kuka muu voi vaikuttaa? Perhe, omaiset, ystävät, hyvä työyhteisö meidän itsemme lisäksi. Kaikilla ei ole näitä tukipilareita, ja silloin työyhteisö ja työnohjaaja ovat ainoat ihmiset, jotka voivat auttaa uupumuksen ehkäisyssä.

Haluan henkilökohtaisen kokemukseni kautta teitä kannustaa oman itsenne vuoksi ottamaan askel irtiottoon!


                                             Kippis ja hörps elämälle!
                             

Työhön takaisin palaamista ei tarvitse tai kannata jännittää! Siihen auttaa monenlaiset asiat; suhtautumisesi on muuttunut ja työyhteisö auttaa uusissa asioissa sekä toimissa. Ainahan uusi jännittää, mutta siinä on myös se elämän nautinto oikeanlaisena edessäsi.
Voit kiittää itseäsi, että annoit mahdollisuuden ja työyhteisösi kiittää sinua, että palaat entistä vahvempana. Näillä keinoin saamme myös työyhteisöissä muutosta aikaan tuuraajien suhteen. He ovat usein pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin työn ulkopuolella sillä hetkellä olevia. Heidän työhön pääsy on uskomattoman upea asia meidän yhteiskunnassamme, jossa työttömyys on todella suuri ongelma. Suvaitsevaisuus ja kärsivällisyys onkin työyhteisöjen päättäjien tämän ajan haaste, muiden haasteiden joukossa.
Kannustan myös teitä päättäjät sekä työnantajat puhumaan tämän asian puolesta työyhteisöissä, antamaan siimaa, jotta leija voi lentää hetkeksi kauemmaksi. Tuoden sieltä sitten tuliaisia tullessaan. Uuden työvoiman palkkaaminen pidempien lomien ajaksi voi olla koko työyhteisöä positiivisesti ravistava seikka.
Annetaan työnohjauksissakin tulla omat toiveet ja haaveet rohkeasti esille sieltä syövereistämme. Yhdessä teemme sitten onnellisen irtioton työstämme.