Vuorovaikuta!
Dialogi on moniaineksinen, moniulotteinen ja monitasoinen ilmiö, joka on usein ymmärretty vain kahden ihmisen kohtaamisen aikana tapahtuvana välittömänä kielellisenä kanssakäymisenä. Dialogilla voidaan kuitenkin tarkoittaa kaikkea kielellistä kanssakäymistä, niin kirjallista, yksilön sisäistä vuoropuhelua kuin jonkin "ulkoisen välineen avulla" tapahtuvaa ihmisen kohtaamista. Se on ennen kaikkea suhde, joka edellyttää sen osapuolilta sitoutumista, vastavuoroisuutta ja reflektiivisyyttä. (Porkka, Työnohjaamisen taito 2009).
Plaa...plaa...plaaa jätän mieluummin sanomatta! Miksi minua kohdellaan aina epäoikeudenmukaisesti........kohta en enää kestä tätä?
Kuinkas useasti tämä asenne iskee meihin, kun meidän tulisi puhua suoraan vaikka epäoikeudenmukaisuudesta, väärin käsityksistä, oman itsemme turvaamisesta. Olisikin varmaan liian helppoa, jos saisimme sanotuksi aina sanottavamme silloin kuin kuuluisi ja vielä rakentavalla tavalla. Kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisesta kohtaamisesta työyhteisöissä, harvemmin dialogia syntyy silloin kuin pitäisi. Meillä Suomalaisilla, kuulemma jäyhällä kansalla, on liian hyvä taito niellä paha mieli ja jättää surut ja murheet sisäämme. Muhiihan ne siellä, mutta kun ne sitten sieltä tulevat ulos, puhutaankin monologista!
Toivoa vaan saattaa, että työyhteisöissä nuo hiljaiset sisäiset myllerrykset puhutaan auki, ennen kuin niistä tulee totaalinen este dialogille!
Meillä on useita ryhmiä joihin kuulumme; perhe, työyhteisö, ystäväpiiri, harrastepiiri, äitikerho, isäryhmä jne.. Käytämme niissä jokaisessa ryhmässä dialogia, olettaisin että eritavoin jokaisessa ryhmässä, koska meidän asemamme vaihtelee eri ryhmissä. Jossain ryhmässä olemme johtajia, joissain ryhmässä osallisia tai vierestä seuraajia, johtajan kannattajia tai vaikka vastustajia. Luonnollisestikin roolimme vaikuttavat meidän dialogin taitoomme. Aivan kuin alentuisimme välillä pöydän alle vaikean paikan tullen ja mumisemme vain itsellemme pahaa oloa ja vääryyttä. Tiedostamaton on näissä tilanteissa erittäin lähellä pintaa ja se olisikin helppoa silloin saada esille, kun vain juuri silloin paikalla olisi ne ihmiset joiden kanssa asia kuuluisi toimittaa, selvittää tai antaa totuuden (omankin) tulla julki.
Työnohjaus on vain joidenkin hyväonnisten käytössä tänä päivänä. Olisi äärimmäisen tärkeää saada työnohjausta kaikille niille aloille, missä olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Melkoinen määrä ammattilaisia, jotka siis ovat vielä kokonaan ilman työnohjausmahdollisuutta. Rahalliset seikat sekä monta kertaa myös ymmärtämättömyys ovat syitä, miksi työnohjausta ei eri ammattikunnilla vieläkään ole.
Hyvä työnohjaus on aina dialogia. Hyvä työnohjaaja saa ohjattua asiakkaansa menemään tiloihin, jotka ovat hänelle esteitä, kipeitä asioita tajuta tai käsitellä. Työnohjaaja voi kierrätellä tilanteita dialogin avulla alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Näin syntyy tunnetiloja ja ahaa-elämyksiä (Ojanen 2003).
Tämä on tärkein asia oivaltaa....
Opettele vuorovaikutteiseen kohtaamiseen, oli se sitten missä hyvänsä, kuka hyvänsä ja tilanne mikä hyvänsä.
Dialogin kautta voimme löytää sisältämme "unholaan" painettuja totuuksia. Tuota sanoisin jälleen tiedostamattomaksi erittäin tärkeäksi tiedoksi....
Tiedostamaton voi putkahtaa esille jo ensimmäisellä ohjauskerralla ja lähteä purkautumaan pikku-hiljaa tai pyrskähtäen.
Ryhmätyönohjauksessa oletettavasti tiedostamattoman näkyville ja kuuluville tulo vaatii useampia ohjauskertoja. Luottamus purkaa ja keskustella kaikkien kuullen ei tule hetkessä.
Dialogi työnohjaajan metodina:
Ytimeen kuuluu toisen ihmisen kunnioittava kuuntelu, pidättäytyminen muodostamasta mielipiteitä liian nopeasti ja oma persoonallinen ilmaisu. Dialogisuus menetelmällisenä lähtökohtana on vaativa, koska se edellyttää osallistujiltaan oman minuuden ja omien kokemusten avointa ilmaisua. Dialogia käydään työnohjaajan johdattelemana, mutta liikkeelle lähdetään ohjattavien kiinnostukseen kohteista. Työnohjaajan tuleekin tarkastella ja pyrkiä kehittämään itsessään valmiuksia käydä ja johtaa dialogia.
Dialogi on väline jolla tuetaan vuorovaikutteista oppimisprosessia.
Dialogi ei synny itsestään, vaan sille on luotava suotuisat olosuhteet. Aktiivinen omaehtoinen osallistuminen (Ojanen 2003).
Liian usein mumisemme siis itseksemme, puramme työhuoliamme kotona puolisolle, ystävillemme ja jopa kiukkuamme lapsillemme. Monologin kyllä taidamme, mutta haastaisimme teidät kaikki harjoittelemaan hyvää ja kehittävää dialogia!
Dialogi ja monologi:
Ovat erilaisia puheen muotoja. Monologissa keskustelun osalliset pyrkii pitäytymään omissa näkemyksissään ja puolustamaan niitä, jolloin tuloksena on sarja monologeja! Dialogi ja monologi vuorottelee vuorovaikutussuhteessa ja ne voivat käsitteinä olla lähellä toisiaan.
Kaikki virtaa, ulkona ja sisällä; kaikella on vuorovetensä;
kaikki nousee ja laskee; kaikessa tulee ilmi heilurin keinunta;
heilahdus oikealle on yhtä suuri kuin heilahdus vasemmalle; rytmi tasoittaa.
- Kybalion
Harjoitus;
Sulje silmät, kuuntele hengitystäsi. Tunnet kuinka keho rauhoittuu.
Poimi mieleesi äskettäin käymäsi dialogi työssä, jonkun työkaverisi kanssa. Muistele sitä mielessäsi.
Kuinka keskustelu sujui, olitko sinä enemmän äänessä, kuuntelitko tarkkaan, pahoititko mielesi vai tuliko sinulle hyvä olo keskustelustasi. Muistele mahdollisimman tarkkaan kaikki yksityiskohdatkin. Älä liioittele, pysy oikeassa tilanteessa.
Kun olet saanut muisteltua asian läpikotaisin, avaa silmäsi.
Ota kynä ja paperi, kirjoita vuorosanat ylös paperille.
Tutki dialogin kulkua. Mieti olisiko asiassa jotain sellaista, että se olisi hyvä vielä käsitellä? Kirjaa se ylös.
Kirjaa paperille ylös vielä mielipiteesi siitä, millainen tilanne mielestäsi oli.
Voiko tilanteen muuttaa? Millä sanoilla tai lauseella, että siitä jäisi oikeudenmukainen ja hyvä mieli.
