Kun kohtaan työnohjaustilanteen
Oletetaan työnohjausryhmän esimerkki;
Terveysasema jossa työskentelee tiimeissä erilaisin työnkuvin useita ihmisiä. Työnohjausta on alussa tiimeittäin. Joukossa on sekä miehiä, että naisia. Osa työntekijöistä ei juurikaan tunne toisiaan. Tiimi on työskennellyt puoli vuotta yhdessä ja heillä on ymmärtämättömyyttä, selän takana puhumista ja mustamaalausta. He yrittävät puhaltaa samaan hiileen, onnistumatta. Työnantaja haluaa selvittää asiaa ja on kutsunut työnohjaajan auttamaan. Sovitaan työnohjauksesta ja tavataan tiimi ensimmäisen kerran. Paikalla on koko tiimi, osa puheliaita ja osa hyvin hiljaisia. He tutustuvat työnohjaajan avulla ensimäistä kertaa toisiinsa.
Tiimissä työskentelee; vihainen, tyytymätön vanhempi nainen. Parannusehdotuksia esittävä nuori avoin mies. Keski-ikäinen hyvin hiljainen nainen, joka on selkeästi työmyyrä. Nuori vuosi sitten valmistunut tyttö, joka on epävarma. Pomottava keski-ikäinen mies, jolla on suuri suu.
Piilotan vai julkistan, onkin erittäin hyvä kysymys jo ensimmäisellä tapaamisella. Meillä jokaisella on oma tapamme keskustelulle, itsemme suojaamiselle (jos sitä tarvitaan), avoimuudelle/sulkeutuneisuudelle, totta puhumiselle, oikeudenmukaisuudelle jne. Työnohjaajalla on äärimmäisen upea areena saada tiimi avautumaan, miettimään tavoitetta ja rentoutuneesti keskustelemaan olemassa olevista ongelmista.
Tästä voidaan edetä monin eri keinoin, mutta suurimmaksi ongelmaksi hyvin todennäköisesti tässä muodostuu vaikeneminen tai tilanteiden pakeneminen. Satuttavat asiat halutaan jostain syystä pitää omina tietoina. Näinollen se estää koko tiimin edistymistä tilanteessa.
Piilossa vai ei? Taitava työnohjaaja nostaa asiat vaikka virkkukoukulla esille.
Tiedostamaton ahdistus, väsymys, työn liiallinen rasittavuus ovat seikkoja jotka vievät työntekijää syvälle omaan itseen pikkuhiljaa. Tulee suorittamiseen paineita, kenties epäonnistumisia, kotiolot voivat stressata tai liiallinen itsensä piiskaaminen haittaa normaalia elämän rytmiä. Tuntuu, että aina vaan vaaditaan enemmän sekä töissä, että kotona.
Nopea eteneminen ei ole aina hyväksi, ei omien tiedostamattomien tunteiden löytymiseen, eikä myöskään työnohjaustilanteisiin. Mitä toiset minusta ajattelevat, olenkohan hoitanut kaikki asiat kunnolla, en pidä tuosta työkaverista tai työparista, miten peitän pahan oloni tai olisikohan sairasloma nyt kohdallaan? Liian usein jäämme "sairastamaan" kotiin, koska emme uskalla tai pysty kohtaamaan todellisia ongelmia saatikka omia tuntemuksiamme, jotka nousevat häiritsemään meitä. Liian helppoa paeta! Pakeneminen ei auta sinua, työyhteisöä eikä myöskään kotioloja. Tiedostamattomat "möröt" on kohdattava jossain vaiheessa. Sinä päätät onko se sinun oma henkilökohtainen yksin kestettävä kiirastuli vai voiko sen avata turvallisesti pikkuhiljaa ystävän, työtoverin tai sitten myöhemmin työnohjaustilanteen voimin.
Kun mietimme tuota työnohjaustilannetta, keinoja tiedostamattoman käsittelyyn on lukuisia. Rauhallisesti tiimiin tutustuen, kuulostellen työntekijöiden keskeisiä vuorovaikutteita, onnistumme varmimmin. Tai voiko näin olettaa?
Kaikki riippuu jokaisen osallistujan sen hetkisestä tunnelatauksesta, työnohjaajan osaavista kuuntelutaidosta sekä siitä, kuinka otollinen hetki kulloinkin on puhua juuri siitä mikä eniten hiertää.
Kaikkea voi tapahtua, kaikesta voi selviytyä!
Piiloon et pääse, tunteita et voi piilottaa ikuisuutta.
Julkistaa voit aina, kannattaako? Me olemme melkoisia mestareita sanoa töräyttelemään asiamme ja ongelmamme vähemmän rakentavalla tavalla. Vedä henkeä, mieti ensin, ajattele itseäsi ja muita, kuvittele tilanne mitä tapahtuu pahimmassa tapauksessa ja mitä tapahtuukaan parhaimmassa tapauksessa? Tee lista parannuskeinoista tilanteen suhteen, mieti onko sinussa asioita joita voit muuttaa, käy monologisi tai dialogi ystäväsi kanssa, sinulle sopivalla tavalla! Kirjoita ylös, puhu ääneen yksiksesi tai keskustele jonkun kanssa. Katso peiliin, vain sinä, todellisuus kertoo sinulle sisältäsi piilotanko nyt vai paljastanko!
Vihan voi purkaa monella tavalla tuottaen positiivisuutta, parannusehdotukset voi ottaa vastaan uusia tuulia tuovana vaihteluna, työmyyrää voi aina auttaa ja delegoida, nuoren tytön voi perehdyttää hyvin työhönsä ja pomottavat suorasukaiset miehet sekä naiset on hyvä pudottaa positiivisesti "alas" omalla vaikka opetellulla kommentilla.
Velvollisuudentunne saa meidät
tekemään asiat hyvin,
mutta rakkaus saa meidät
tekemään ne kauniisti.
-mari aulanko-
