Tunteet tulee ja menee
Meillä kaikilla on erilainen kyky tuntea ja käsitellä tunteitamme. Jotkut ihmiset saattavat vaikuttaa hyvin tunteettomilta, vaikka ovatkin todellisuudessa hyvin tunteellisia. Emme voi päätellä toisesta ihmisestä ulkoapäin, kuinka hän johdattelee itseään tunteiden aallokossa. Tunteiden vaikutus meihin johtuu myös sen hetkisestä mielentilasta ja vireystasostamme. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan, mutta meidän persoonamme ja huumorintajumme ovat esimerkiksi hyvinkin tärkeässä roolissa tunteiden käsittelyn suhteen.
Työssä ollessamme kohtaamme tunteita samalla tapaa kuin arjessakin. Tunteet seuraavat meitä sinne missä kulloinkin olemme. Unissakin käsittelemme erilaisia tunnetiloja, joten nukkuminenkaan ei estä meitä tunnevyöryiltä. Olemme siis käveleviä tunne-"tyyppejä".
Otetaan esimerkki; Kaupan kassa-täti tulee väsyneenä töihin ja hänellä on huoli teini-ikäisestä lapsestaan. Aamun ensimmäinen asiakas kaataa suuttumustaan hänelle.
Tuleekohan kassa-tädille parempi mieli tunnepurkauksesta? Ei varmaankaan tule.
Jos taas asiakas olisi jutellut hänelle vaikka tähän tapaan; "Oletko nukkunut huonosti? Toivottavasti saat nukutuksi ensi yönä paremmin ja hyvää päivän jatkoa".
Voimme olettaa että tunne tästä kohtaamisesta voi jopa pelastaa kassa-tädin päivän!
Tunteet ovat tärkeä osa kokemusmaailmaamme. Ne liittyvät olennaisesti vuorovaikutukseemme, niiden ilmaisu vaikuttaa ihmisen kaikenpuoliseen hyvinvointiin. Toisaalta yksilöllisiin tunteisiin latautuu aina ristiriitoja ihmisten välisissä suhteissa. Tiedostamaton tekee työtään. Kun tiedostamme ongelman, meillä on mahdollisuus ja valmius tehdä sille jotakin. Tunteet ovat siis olennainen osa ihmisen kokemuksellista oppimisprosessia. Se, mikä todennäköisesti yhdistää ihmisiä, on tunteiden tutkimisen vaikeus, siitäkin huolimatta, että yksilö olisi luonnostaan tunneälykäs. Tunteiden tutkimisen vaikeus ilmenee työnohjauksessakin. Se mitä ulkopuolinen pystyy aistimaan toisen tunteista, on lähinnä päättelyä siitä, miten toinen kokee ympäristönsä ja mitkä asiat on hänelle tärkeitä (Rikkinen 1996).
Tunteet ovat aina jonkin vahvuisia, miedoista voimakkaisiin. Onko voimakkaat tunteemme meidän etu vai haitta? Se riippuu paljon siitä, kuinka me ilmaisemme tunteet. Kuinka vastapuoli ymmärtää ne tai jaksaa sillä hetkellä ymmärtää ja ottaa vastaan. Ihmiset eivät aina välttämättä tiedä, onko heidän ilmaisemastaan asiasta apua konfliktiin tai muuhun tilanteeseen joka on sillä hetkellä valloillaan. He voivat saada tilanteessa yhteyden johonkin sellaiseen sisällään, joka koskettaa heitä isosti syvältä ja jolla voi olla merkitystä vallitsevaan tilanteeseen. Kuitenkin me usein peitämme ne tunteet, mitä toinen meissä herättää. Työnohjauksessa kuuntelemisen taito tässäkin tilanteessa on avain.
Jokainen työyhteisön jäsen suhtautuu asioihin ja toimii tunteiden värittämän kokemuksen mukaan. Tunteet ovat itsessään samanarvoisia, mutta erilaiset elämän kokemukset saavat jokaisen jäsentämään saman tilanteen eri tavoin.Työyhteisöjen toimivuuden kannalta on tärkeää, etteivät tunteet saa ylivaltaa. Niitä ei tarvitse ilmaista karjumalla tai parkumalla. Tärkeää sen sijaan on oppia tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan. Tukahdetut tunteet ohjaavat usein
tiedostamattamme toimintaamme.Toisten tunteita ei aina pysty arvaamaan. Siksi on tärkeää sanoa ääneen, miltä itsestä tuntuu (Kaivola 2003).
Tunteiden tutkimisen vaikeus on siinä, että niin yksin kuin ryhmässäkin tunteet selittyvät monen tekijän pohjalta. Etenkin siihen vaikuttaa se, että tunteiden merkityksellisyys voidaan kokea, mutta ei tietää tai ilmaista yksiselitteisesti eri käsitteillä, ei ainakaan niin, että toinen ihminen pystyisi kokemaan tunteet täsmälleen samalla tavoin. Tunteille ei aina löydy käsitteitä, koska ihminen ilmaisee tunteitaan monenlaisin tavoin, ilmeillä ja eleillä, äänensävyllään, ruumiin kielen kautta, liikkumisellaan ja monin muin tavoin (Ojanen 2006).
Kateus, ikävä tunne työyhteisössä nakertaa monella työpaikalla. Kateus tuo mustan, tajuttoman tunteen tullessaan. Emme oikein pysty selittämään mistä kummasta kateus saapuu sisimpäämme. Se valtaa meitä pikku-hiljaa ja lopulta vaikuttaa ihan koko olemukseemme. Olisi äärimmäisen tärkeää, että osaisimme itse katkaista tuon tunnekierteen. Ulkopuolisen huomio asiasta ja keskustelu toisen kanssa voi olla hyvin vaikea aloittaa. Saatuamme luottamuksen aikaan keskustelemalla, asiaa saadaan vietyä parannuksen polulle yksin tai ryhmäkeskusteluissa sekä työnohjauksessa.
Kateus ei sinällään ole hyvä tai huono tunne. Eriasteisena sitä on meissä kaikissa. Se ei häviä kieltämällä, vaan saa uudenlaisen muodon. Kateutta on vaikea ja tarpeetonkin ilmaista julkisesti. Riittää kun tunnistaa ja tiedostaa oman kateutensa. Kateudessa on kaksi puolta, motivoiva ja tuhoava. Motivoidessaan kateus voi johtaa oppimiseen ja luovuuteen, kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin. Tuhoavinta on tunnistamaton kateus. Silloin halutaan omistaa tai tuhota se, mitä toisella on. Mukaan tulevat häijyys, ilkeys, pahansuopaisuus, ilkivalta ja kostonhalu.
Työpaikalla kateus voi olla yksittäisen ihmisen tai koko työryhmän ongelma. Kateellisuus heijastuu työpaikan ilmapiiriin ja aiheuttaa ongelmia yhteishengelle. Syntipukki-ilmiö on myös meille tuttu tilanne pitkälle menneissä riitatilanteissa. Psykologinen selvitys syntipukki-ilmiölle on projektio. Ihminen ei kykene sietämään itsessään olevaa pahaa ja pyrkii siksi näkemään sen toisessa (Kaivola 2003).
Toimivan työyhteisön merkkejä ovat perustehtävän selkeys tekijälleen, avoin vuorovaikutus ja viestintä työntekijöiden kesken, palautteen antaminen ja saaminen, motivaatio työtä kohtaan, voimaantuminen onnistumisten myötä, kehityskeskustelut ja palaverit hyvässä hengessä, huumorin viljelyn taito, hyvät tavat työssä, positiivinen yhteisöllisyys!
Minun ja sinun tunteiden ilmaisulla ja niiden käsittelemisen taidolla on suuri merkitys työyhteisössäsi.
Kun muistamme, että kaikissa asioissa on kaksi puolta....... hyvä ja paha, voisimme opetella ottamaan asioista hyvän puolen esille ja sen huonomman mietintään. Mietinnän jälkeen vasta nostetaan asia keskusteluun, koska silloin olemme jo tyynnyttäneet tunteemme, jotka nousi pintaan ja ymmärtäneet usein asian yhteyden.
Jos tuot julki sisälläsi olevan,
niin sisälläsi oleva
on pelastuksesi.
Jos et tuo julki sisälläsi olevaa,
sisälläsi oleva
tuhoaa sinut.
-Gnostilainen evankeliumi
